when you're happy like a fool, let it take you over

Mikä kesäisä päivä! Kesäisä on vallan mainio sana kuvaamaan tätä päivää, koska kesäinen on niin tylsä, ja tämä auringonpaiste ja lämpö kaikkea muuta kuin tylsää. Celsiuksista mulla ei ole tietoa mutta jos nää kelit jatkuu niin finally voin ostaa kevättakin! ♥ Kesäisä ja helpottunut on mielialakin, äikän esseeseen olin vihdoinkin vallan tyytyväinen ja ruotsin esseeseen sain 129 sanaa kieliopillisesti correctly muodostettuina :) Eli oon siis positiivisella mielellä kaikesta koulupanikoinnista huolimatta. Oon yhä edelleen aina helisemässä ruotsin kanssa, kun en jaksa opiskella kielioppia tai sanoja. Sitten musta tuntuu etten osaa mitään ja pelkään vain luulevani että oon hyvä.

Oon aivan rakastunut Bon Iveriin, miten jollain voi olla niin ihana ääni? On muuten hauskaa löytää biisien nimiä kartalta - Calgary Kanadassa, Orinoco Flow jokena Etelä-Amerikassa etc.

a quiet flash

Huonosti mennyt ajotunti, pettymys, vihainen ärähdys, itku. Edellisen postauksen Dirt sopii tämänhetkiseen surkeaan mielialaani tunnelmaltaan ja jopa sanoiltaan jotakuinkin täydellisesti. Kappaleessa mua puhuttelee eniten kertosäe:

A quiet flash

then we all hit the dirt

if I had asked

could you have killed me, dear

when I have passed

will the world still be here

or will it disappear?

Mulla ois inspiraatio tehdä levy, jota voisi soittaa autossa. Tiedän, mitä musiikkia levy sisältäisi. Oikeastaan voisin tehdä muistitikulle playlistin, mutta meidän autoradioon ei pysty liittämään usb-tikkua. Koko päivän on särkenyt pää, nyt se alkaa vihdoin helpottaa. Ahdistaa, koska jossain välissä pitäisi lukea kokeisiin. Kysynpä vaan että missä kun koko päivän olen koulussa ja kotiin tullessa olen valmis kaatumaan sänkyyn. Ahdistaa edes ajatella kokeita. Väsyttää, mutta haluaisin nähdä Nurse Jackien vielä illalla. Ja huomenna on kuudelta herätys. Että mä vihaan aikaisia aamuja.

Opiskelijabudjetin ristiäislahja.

how I wish I could walk through the doors of my mind

Pimeys kyllä näyttää nyt kyntensä. Mieliala on koko ajan ihan maassa enkä tiedä mitä pitäisi tehdä että saisin tämän ahdistuksen kytkettyä pois päältä. En oikein kykene ajattelemaan mitään muuta. En tiedä ja tavallaan tiedän mistä se johtuu.

Äsken tuli mieleen se, miten paljon ihmiset kuluttavat elämäänsä (valitsin tarkoituksella tämän sanan, voit myös lukea 'aikaansa') koneella. Tavallaan on tosi kamalaa, miten paljon joku laite voi viedä ihmisen aikaa - aikaa, jota voisi käyttää niin paljon paremminkin. Kuten perheen tai ystävien kanssa. Jos joskus vielä eksyn takaisin Facebookiin (ehkä parin vuoden päästä on pakko halvan yhteydenpidon vuoksi), lähden sieltä sitten kun en taas tarvitse sitä. Yhden asian olen myös periaatteesta luvannut itselleni; sitten kun mulla on lapsia, tai lapsia tulossa, en ole Facebookissa, siis ollenkaan. Olisi kamalaa että tuntisi tarvetta käydä tsekkailemassa jotain koko ajan tai tekisi mieli päivittää jotain vaikkapa niistä lapsista. Sen ajan voi taas kerran käyttää paljon tärkeämpään. Bloggauskin on silti eri asia kuin Facebookissa norkoilu, bloggaus on elämäntapa eikä paljon eroa varsinaisen kannellisen päiväkirjan kirjoittamisesta. Hoppas että kaikki saivat tästä ajatuksesta nyt kiinni.

Mitäköhän kaikki ihmiset teki sillä vapaa-ajallaan ennen Facebookin aikakautta? Siis mitä mäkin oikeasti tein, norkoilin kotona tv:n ääressä? Mulla on pieni tekemisen puute ollut naamakirjattomuuden jälkeen. Olen kompensoinut sitä tekemällä englannin tehtäviä etukäteen :D Mutta en kyllä ole kertaakaan kaivannut Facebookia, vaikka olen hyvä koukuttumaan moniin asioihin.

Väsyttää, mutta valvon että näen Greyn anatomian. Katsonko kenties liikaa telkkaria? En, koska katson vain kahta sarjaa ja ne tulevat kerran viikossa kummatkin :)
Mun piti tämän postauksen alkuun laittaa klovnin kuva, mutta ne olivat niin pelottavia että mä en halua katsella niitä joka kerta kun kirjaudun sisään :(

Parempaa viikkoa <3

battle studies

Onko koskaan tuntunut siltä, ettet jaksa elää? Ihmisen mieli on mitä sekopäisin keksintö. Sen labyrinttejä tai kiemuroita ei kukaan tule koskaan selvittämään. Yhtenä iltana tunnet olosi niin surulliseksi ja yksinäiseksi että haluat kuolla ja seuraavana suunittelet tulevaisuuden taloasi.

Olen kyllästynyt ihmisiin. Mutta arvatkaapa mistä sain energiaa? 1) Sisustuslehden (Toivekoti) kauniisti remontoidusta talosta. Kyseessä on 1800-luvulla rakennettu ihana tammisaarelainen koti. Perhe teki valtavan työn käydessään 80-luvulla uudelleenpinnoitetun talon kimppuun. Pinnat oli silloin siis päällystetty muovimatoilla ja lastulevyillä, kuten jutussa sanottiin.

 

En ole koskaan ollut puunväristen huonekalujen fani, mutta tämän jutun ansiosta suorastaan rakastuin niihin. Talon keittiö on todella kaunis. Kerrankin joku todella tietää, mitä tekee. Tuo eteiseen esiin kaivettu ja puhdistettu hirsiseinä on kaunis, vaikken yleensä niistä pidäkään. Olohuoneen vihreä, alkuperäinen kakluuni on hurmaava. Päämakuuhuoneessa on ihana rottinkinojatuoli. Rakastan rottinkisia huonekaluja. Talo on kokonaisuudessaan yksinkertaisen kaunis.

2) Vaatteet. Löysin Elloksen alennuksista ihania kesävaatteita, taas. Jep, olen materialisti ainakin jossain määrin.