I'm on my way so don't close that gate

Joka kerta kun mä ajattelen Suomen tai koko maailman taloudellista tilannetta, mua alkaa ahdistaa aivan älyttömästi. En tiedä onko se ihan normaalia ottaa asiat niin raskaasti. Mä näen tulevaisuuden Suomessa todella huonona ja pelkään sitä. Viimeinen naula arkkuun tuli tänä aamuna, kun kuulin että jokainen yli 18-vuotias on velvoitettu maksamaan Yle-veroa. Siis uskomatonta. Mua se ei onneksi koske sillä olen opiskelija eikä mulle ole muita tuloja kuin mahdolliset kesätyötulot. Mutta ihan tosi! Eikö se riitä, että yksi kotitalous maksaa? Ei, jokainen taloudessa asuva tienaava täysi-ikäinen. Mä melkein huusin ääneen kun kuulin sen uutisen.

Musta Suomessa tehdään niin idioottimaisia ratkaisuja ja kaikki ajetaan alas. Suomeen jääminen ei ole mitenkään houkutteleva vaihtoehto mulle enää. Surullista. Ja se STX:n telakkajuttu. Well handled!

Toisaalta musta tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista koska olen kuitenkin niin nuori ja tuskin ymmärrän politiikkaa tarpeeksi, mutta kyllä mä hitto soikoon tiedän miltä musta itsestäni tuntuu! Ahdistaa, ahdistaa joka kerta kun ajattelen tätä asiaa. Luin jostain jonkin tutkimuksen että suomalaisnuoret näkevät tulevaisuuden epävarmana ja mä mietin silloin itsekseni että yhdyn tähän kyllä hiljaa itse mielessäni.... nyt voin sanoa sen ääneen. Mulle jotenkin tuli mitta niin täyteen. Toivottavasti auttaa vähän mun tuntoihini että kirjoitan sen tänne. Yleensä se helpottaa, kun saa asian sanottua. Mulla on tapana miettiä kaikkia asioita yksin ja padota niitä sisälleni. Tietyistä asioista en puhu koskaan ystäville tai kenellekään. En esimerkiksi koskaan puhu kenellekään peloistani enkä yleensä mistään ahdistuksen tunteista, sellaisista isommista kuten tämä. Mietin niitä vain yksin pienessä päässäni päätymättä koskaan mihinkään ratkaisuun. Kaikki vain ahdistaa.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Eilen juteltiin Englannin-vieraan kanssa yhteen yöllä kunnes hän lopulta joutui lähtemään kotiin. Parannettiin maailma ja pohdittiin syntyjä syviä. Mun haluni lähteä au pairiksi vain vahvistui. Kirjoittelin joku päivä kunnon liudan au pair -hakemuksia. Keep your fingers crossed.

Noustessani portaita yläkertaan mulla soi päässä Lana del Reyn biisi, jossa lauletaan jotenkin sopivasti

come on, let's ride

we can escape to the great sunshine

I know your wife and she wouldn't mind

we made it out to the other side

we made it out to the other side

we made it out to the other side...

ja joka kerta kuunnellessani tätä biisiä ajattelen lähtemistä.

fever

Mieletön matkakuume. Haluan käydä British Museumissa ja Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Haluan nähdä Skotlannin kumpuilevat, vihreät maisemat. Haluan matkustaa junalla Englannin halki. Haluan ostaa kassikaupalla I love London -tuotteita. Haluan London Eyeen.

Haluan nähdä Big Benin kuuluisan kellotornin ja Saint Paulin katedraalin. Haluan nähdä kaiken Iso-Britanniasta. Minulle eivät riitä ainoastaan turistirysät. Haluan tuntea kadut. Haluan nähdä puhelinkopit ja vasemmanpuoleisen liikenteen. Ihmiset ja talot.

Miksen voinut syntyä brittiläiseksi?