check out Guitar George, he knows all the chords

Huihui, perjantaina on eka tentti ja vähän jännittää millainen tulee olemaan! Mahtaako erota siitä mihin oon lukiossa tottunut? Niin ja pääsin pelätystä kirjallisesta ensiapukokeestakin läpi! En ole ikinä nähnyt koetta jossa olisi yhtä paljon kompakysymyksiä! Ihan tosi, jotain rajaa. Tänään oli melkein koko päivä aikaa lukea ja minä laiskuri istuin vain koneella ja katsoin telkkaria! Ja söin huonosti. Olisin edes voinut mennä lenkille...

Mm kohta alkaa joululoma! Tänä jouluna ostan kaikille tasan yhden lahjan ja siskolle ehkä kaksi :)

muut aarteesi on tuskin arvokkaat

Mä olen kieltämättä aika taikauskoinen erinäisissä asioissa, ja vaikka uskon sanontaan kel onni on, se onnen kätkeköön niin nyt ajattelin kuitenkin heittää moiset uskomukset romukoppaan ja kerrankin uskaltaa sanoa, että tuntuu hyvältä! Koska miksei sitä saisi sanoa jos on onnellinen? Pelkään aina että jos myönnän et on jotain mistä pidän tai että jokin asia on hyvin niin sitten se kostautuu jollakin tavalla. Tällä kertaa päätin, että siitä onnesta voi ihan nauttiakin. Miksi pitää kynttilää vakan alla? Voi olla, että muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä tunne on eri ja voin olla etsimässä uutta alaa itselleni, mut ainakin tässä vaiheessa tää koulu tuntuu niin hienolta!

On niin mahtava tunne, kun on löytänyt jotain mikä kiinnostaa ja motivoi. Ei yhtään haittaa se, että kirjat ovat 300-sivuisia ja painavia kuin synti, koska asia on niin mielenkiintoista että kirjan ahmaisee muutamassa tunnissa kannesta kanteen! En ymmärrä sitä valitusta, jota jotkut opiskelijat pitävät tenteistä ja kirjoista yms - joo, onhan se vaativaa, mutta luulisi olevan motivaatiota jos kerran on löytänyt mieluisan alan ja on kiinnostusta. Sitä paitsi mitä hyötyä sellaisesta valittamisesta on? Ne asiat pitää osata, kirjat pitää lukea ja ihan turha on siitä nurista, mikä sun joku päivä oletetaan osaavan ja tietävän.

Potilasvuoteen petausta, ihan perusasioista lähdetään!

Tänään oli eka simulaatioharjoittelu, eli siis toiminnallinen tilanne/luokkahuoneharjoittelu, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Ai että mä tykkäsin, vaikka kyse oli pelkästään potilasvuoteen petaamisesta ja suojaimiin tutustumisesta! Kaikki mitä meillä on koulussa tähän mennessä ollut hoitotyön käytännöstä ja teoriasta - olen tykännyt. Ensiapu etenkin oli ihan mielettömän siistiä. Odotan harjoittelujakin innolla, vaikkakin tiedän etten vanhustyössä tulevaisuudessa halua toimia - ja kaksi ensimmäistä harjoittelua ovat nimenomaan vanhusten kanssa. (Vanhus on kyllä käsittämättömän ruma sana. Käyttäisin mieluummin sitä senioria, vanhuksella on niin ikävä kaiku.) Main point: viihdyn ja tykkään. Ja meillä on niin parhaat opettajat.

this doesn't look good

Jos haluaa hetkellisesti kohottaa verenpainettaan, niin kannattaa lukea tämä pikku-uutinen. En tiedä, näin vaan jotenkin punaista kun luin tämän. Ensinnäkin, mua ottaa aivan helvetisti aivoon sana sopeuttaminen. Sillä on kai haettu jotain nättiä, kaunisteltua kuvausta sille paskalle realiteetille, jota tää termi oikeasti tarkoittaa.

"Vuositasolla vaaditaan 8–10 miljoonan euron sopeuttamista vuoteen 2016 mennessä. Tämän hetkisen arvion mukaan 6-7 miljoonaa euroa kohdistuu suoraan henkilöstökustannuksiin."

Nää luvut on aivan... järjettömiä.

Samalla tavalla nyt SAMKissa sopeutetaan muutama miljoona muun muassa lopettamalla meidän Steniuksen kampus ja siirtämällä hoitotyön koulutus Poriin. Mua tämä ei niin hirveästi haittaa, mutta suurin osa on meidän kouluun tullut opiskelemaan kauempaa Suomesta ja kaikki ovat hankkineet asunnon ja järkänneet elämänsä siihen kuntoon, että täällä nyt opiskellaan. Mutta kun kolme viikkoa koulua oli käyty niin meillekin kerrottiin että on tarvetta sopeuttaa. Kohta ei varmaan enää oo varaa kouluttaakaan ketään!

Suututtaa muutenkin, että lähiopetustunteja on niin vähän ja niitä karsitaan entisestään ja yritetään vaan nettiin tunkea kaikki. Mä vihaan kaikkia "sähköisiä oppimisympäristöjä" - se kuulostaakin niin naurettavalta! En tiedä mihin tämä maailma on menossa, mutta huonolta näyttää. UGH.

taustalla aurinko joka ei lämmitä

Kovin ovat värit käyneet syksyisiksi.

Yläkerrassa piti lämmitys laittaa päälle.

Enää ei voi nukkua öisin ikkuna auki.

Eteinen on inhottavan kylmä aamuisin kun kömmin suihkuun.

Talvitakki piti kaivaa esiin.

Siskon tekemät villasukat joutuivat vakikäyttöön.

Koulussa ei olla vieläkään päästy itse asiaan, turhauttavaa!

Nyt meillä onneksi vihdoin ja viimein alkaa ensiapu...

Ja tiedän, toi mun hoitsupuku istuu tosi hyvin ja muutenkin korostaa mun parhaita puolia.

you light the spark in my bonfire heart

Viime päivinä olen vaan kuunnellut James Bluntia repeatilla! Ah miten hyvä toi uusi Bonfire Heart onkaan! Siitä tulee samaan aikaan niin hyvä ja toisaalta haikea mieli. Opiskeluja ei olla kunnolla vieläkään aloitettu, en malta odottaa että uus opintojakso alkaa että päästään asiaan!! Kuten yks opiskelijoista tänään totesi, vielä ei yhtään tiedä mihin kouluun on tullut kirjoille kun mitään varsinaista ei olla aloitettu.

 Official amk

Missasin konttausmaratonin mutta ansaitsin nää ekat merkkini :D Mahtaakohan jäädä viimeisiksi...?

empire state of mind

Hahhah, tekispä mieli melkein sanoa että what goes around, comes around! Nimittäin minä tänään opiskelin matematiikkaa oikein kunnon tukiopetussessiossa. Minä, joka lukiosta päästyäni vannoin ja huokailin helpotuksesta että matematiikka, hyvästi ikuisiksi ajoiksi! No, ne haamut ovat nyt palanneet vainoamaan mua :D Lääkelaskentaa tulee nimittäin olemaan joka vuosi ja jokaisesta lääkelaskennan kokeesta on päästävä virheettä läpi. Alkaa näyttää lupaavalta tämä mun valmistuminen :D Ei vaan, ihan hyvin se laskeminen meni. Sitä se vaan on, kun vuosiin ei ole käyttänyt kuin laskinta ja on unohtanut miten kerrotaan allekkain tai miten käytetään jakokulmaa. Ensin mua vitutti tää päässä laskeminen ja järkeily aivan suunnattomasti, mut kyllä sen nyt ymmärtää, että näin sen pitää ollakin. Ihan kuten opettajat sanoi, matemaattinen ajattelu lähtee pääkopasta eikä laskimesta. Ja vaikka mua ei ole minkäänlaisilla matemaattisilla lahjoilla siunattu niin oon tähän asti pärjännyt ihmeen hyvin! Melkein pääsin lähtötasotestistäkin läpi :D Mut kyl se niin totta on, et ihmisen pitää osata laskea päässään ja osata kertotaulut ja tietää matikan perusasiat yleissivistyksenkin vuoksi. Ajattelin mennä nyt vähän laskemaan, joten.... adios :) HUOMENNA VAPAAPÄIVÄ, toiset sitten tuskailevat englannin perusteiden kurssilla jonne en tietenkään joutunut :)

all this time I was finding myself and I didn't know I was lost

Toi otsikon biisi on nyt soinut aika kauan tauotta päässä! Mitään muuta siellä päässä ei sit oikeen liikukaan, oon niin superhämmentynyt kaikesta tuolla koulussa. SoleOPS ja PBL varmaan ainoat asiat jotka edes muistan. Tänään oli vähän luppoaikaa niin haettiin hoitsupuvut Sairaalatukusta! :) Näytän kyl tosi kuumalta... not :D Tuolla on siis yksi mun lukiokaveri joten huippua että on ees joku jonka tuntee:) Ei tuu helppoa oleen toi opiskelu... lukiossa meininki oli ihan eri ja oon tottunut siihen että mulle on koulu niin helppoa, mun ei oo koskaan tarvinnut ponnistella oikeen minkään eteen... nyt pitää oikeesti alkaa tehä jotain! Pelottavaa :D

Kauheen kallista on kaikki jo nyt! 45€:n haalarit pitää hankkia, lippu Kurnajaisiin erikseen (jos ees ehdin ostaa sen lipun...), hoitsupuku maksoi 40€ ja se oli opiskelijahinta... puhumattakaan siitä että ruoka maksaa. 2,60€ every time. Tässäkin oon niin tottunut perska/lukiolinjaan et ruoka on ilmaista. No lukiossa piti sitten ostaa kirjat... hoooh. Jos menisin tästä parantamaan tätä opiskelun kipeyttämää päätäni. Päänsäryt ovat back...

suljetuin silmin

synttärien juhlistamista

jatkoa siitä, mihin jäätiin - salaisten kansioiden 6. kausi ja nyt myös fringe!

kasa englannin kolikoita, joita ei saanut pankissa vaihdettua

sekä rokotustodistusta koulua varten, lääkelaskentakirjaa, tennispalloja, puhelinliittymää... i hate running errands!

extended weekend

Saturday night! Uusi ihanuus H&M:ltä 15 punnalla, just love it!!

"Kun kissa on poissa niin hiiret pomppivat pöydillä"....

Benfield Valley Golf Course

En käsitä miks tää kuva on tän värinen.... kiitos Blogger.

Nämä maisemat...!!

Takana Brighton & meri.

Ja tämän kuvan väri.... ENIVEIS...

Vietin siis pitkän viikonlopun Roosan kanssa täällä Brightonissa, pääosin katsellen Breaking Badia :D Lauantaina laittauduttiin törkeän kauan ja ostettiin oikein uus mekko mulle koruineen kaikkineen ja lähdettiin Brightonin yöhön juhlimaan...eikä siitä sen enempää :D Sunnuntaina koomattiin sit koko päivä, vuoroin maaten auringossa ja vuoroin sisällä hämärässä katsellen sitä Breaking Badia :) Jossain vaiheessa leipastiin myös mokkapaloja, mutta ne ei maistunu yhtään samalta kuin äidin tekemät :\ Maanantaina hurjan sadekuuron jälkeen lähdettiin nummille vaeltelemaan, ja oon niin happy että mentiin! Mulla oli South Downsit toivelistalla että sinne pitää päästä täällä olon aikana. Kotiinpaluu nimittäin vähän aikaistui! Mä tulen Suomeen jo ensi viikolla! Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ;) Meitsihän sit otti paikan vastaan! Finland here I come <3>

kohtalon koura juottaa väkijuomaa

Nyt on kyllä taas niin sellainen olo, että voisipa jo lähteä. Tämä "kannustus" on kyllä niin koskettavaa.

Miten yksi ihminen voikin saada oloni sellaiseksi, etten pysty mihinkään enkä voi koskaan toteuttaa unelmiani?

Siwan kassa häämöttää uhkaavasti. En päässyt, en. Olinkin jo odotellut postia kuin kuuta nousevaa.

does everyone get hypnotized by your fire?

 Taas on ollut hyvä ja ihana viikonloppu! Eilen käytiin siskon kanssa ostamassa veljen vanhaan huoneeseen uudet tapetit ja valkattiinkin aivan ihanat! :) En ole hirveästi koneella ehtinyt viettää aikaa, koska olen lukenut valintakokeisiin. Nyt on vähän aikaa rentoutua ja kuunnella musiikkia! Ja hei, jäljellä enää 7 viikkoa Suomessa!! NIIN VÄHÄN!

Yo-kutsukortit ovat valmiina ja odottavat postitusta, job done!

Yllätys yllätys mun ja siskon mielipide näidenkin ulkonäöstä erosi paljonkin ja yllätys yllätys, siskolla oli parempi visio :D

Vihdoinkin pääsen lukemaan tämän! Mondokin tuli pari päivää sitten ja siitä oli muun muassa juttu Dublinista, Juha Itkosen kirjoittama - tosin vähän tylsä koska siinä käsiteltiin pelkkää kirjallisuutta.

Tässä tosiaan mun valintakoemateriaali, ihan kevyt paketti :D tässä on vieläpä jokaisella arkilla kaksi sivua, eli teksti on pientä ja asiaa paljon. Mutta mitä siitä, kun asia on mielenkiintoista! Oon lukenut tätä ihan ennätysvauhdilla tänä viikonloppuna, ehkä tää sit tosiaan on se mun ala.

guess what, I'm not a robot

Mä näin ihan hirveän ahdistavaa painajaista, jossa myöhästyin uskonnon yo-kokeesta. Unessa koulu oli sokkeloinen kuin laivan hyttiosasto. Kerrosten välillä oli tikkaat, ei portaita. Sukellusvenemeininkiä. Harhailin etsimässä sitä paikkaa, jonne yo-tulokset tulevat ilmoitustaululle. Mun mukana oli mm. S ja muita abeja. Loppujen lopuksi me päätettiin palata takaisin alkupisteeseen, mentiin katsomaan isoa seinällä olevaa marmorilaattaa johon oli kaiverrettu kaikki huoneet ja niiden sijainti ja kerros. Laatta oli samaa materiaalia kuin hautakivet. Löysimme laatasta sen paikan, jota etsimme ja lähdimme uudelleen matkaan. Loppujen lopuksi minä jäin yksin tutkimaan pisteitäni, kun muut lähtivät jo liikkasalille.

Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli miltei kymmenen. Hitto että pelästyin! Miten se saattoi olla jo kymmenen? Lähdin äkkiä kohti liikuntasalia, mutta sinne pääsikin meidän pihakaivon luota. Kaivoin lunta betonisen luukun edestä ja koputin betoniluukkuun, joka oli siis ovi. Meidän koira makoili siinä lumessa mun vieressä (koira, joka siis kuoli puolitoista vuotta sitten). Katsoin mun kännykkää, ja joku oli soittanut mulle. Kaivoin vähän lisää lunta luukun edestä ja koputin uudestaan, kovempaa. Kukaan ei edelleenkään avannut ovea.

Sitten otin kännykän taskusta ja soitin siihen numeroon, josta joku oli soittanut mulle. Se ei ollut rehtori vaan joku nainen. Kun nainen vastasi, kysyin että pääsisinkö tekemään ylioppilaskoetta. Naisella oli ilahtuneen oloinen ääni ja hän sanoi että "Joo, totta kai pääset" ja alkoi selittää, että minun on tehtävä koe myöhemmin keväällä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koetta ei voinut tehdä mun kouluni paikkakunnalla enää, kun olin kerran myöhästynyt kokeesta.

Joo, ymmärrän miten sekavalta tuo uni kuulostaa. Excuse me, en voi sen sekopäisyyttä yksityiskohtaisemmin selittää. Taisi olla joku enneuni, sillä uskonnon yo meni huonosti :D Olin opetellut kaikki väärät asiat, ihan tosi. No, onneksi yhden asian osasin kunnolla, nimittäin "islamin perusopit". Kaikkiin muihin mun piti vähän soveltaa. MUR.

Huomaa muuten, että olen vähentänyt sokerin käyttöä. Ostin tämän päivän koetta varten irtokarkkeja, ja nyt mua oksettaa enkä oo syönyt niitä paljon. Ei oo vieläkään oikein iskenyt tajuntaan, että ENÄÄ EI TARVII LUKEA! AH!! Odotan sitä hetkeä, kun sen oikeasti tajuaa. Ei tarvii ottaa ainuttakaan kirjaa enää vastenmielisesti käteen ja alkaa päntätä. Siitä on tullut ilman normi olemisen tila tässä viime aikoina.

Mua ahdistaa vieläkin toi aamuinen uni.

takaisin sateeseen astelen

Hyvä päivä! Sain mielestäni aivan paskasta prelin esseestäni 40 pistettä. Mitä?

Tähtäilen kuitenkin paljon parempaan maanantaina, peukaloita pystyyn :)

Sain Hufvudstadsbladetin ihan omalla nimellä. Tää varmaan liittyy kirjoituksiin? Kiitti!

Olen karkkilakossa, mulla on nimittäin sokeririippuvuus ja haluan päästä siitä eroon.

Pidän lakon kuitenkin järkevänä, pienissä määrin saa herkutella.

Tsemppiä lukemiseen (mulle)!

don't you worry, don't you worry child

Mun jalat on niin muusia! Ja lisäks sattuu oudoista paikoista, alaselästä ja kyljistä. Mutta hauskaa oli, nimittäin keskiviikkona meillä oli potkiaiset ja torstaina eli eilen penkkarit! Oon tosi ylpeä abeista, sillä koulussa osattiin käyttäytyä tosi hyvin viimevuotiseen verrattuna. Silloin kaikki abit olivat järkyttävässä humalassa koulussakin. Sarianna, oli kivaa tanssia sun kanssa! Mennään joskus toistekin :) Ja kiitos, kun yritit opettaa mua tanssimaan :D Sori että se oli vähän toivotonta :D

Penkkarit oli niin uskomaton kokemus. Olin tosi onnellinen ja ylpeä. Tuntui hienolta lähteä koulun pihasta kaikkien hurratessa meidän rekoille. Abiristeilylle en mennyt eikä yhtään haittaa :)

Yks tosi mahtava juttu oli se, että me sovittiin yhden mun kaverin kanssa "riita". Vaikkei se tavallaan ollut riita. Mutta kuitenkin. ♥

Kuuntelutkin menivät tosi hyvin, ruotsin kuunteluissa meni kolme (KOLME!!!!!) 25:stä väärin. En olisi hurjimmissa unelmissanikaan haaveillut moisesta. En oo nimittäin ruotsissa yhtään niin hyvä kuin englannissa. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, musta kuuntelu oli tosi helppo. No, näköjään olikin. Pitää vielä toivoa, ettei se vaikuta pisterajoihin.

Englannin kuuntelussa mulla meni kaksi 25:stä väärin, oon tyytyväinen :) Syksyllä meni kolme väärin. Musta englannin kuuntelukin oli tosi helppo! Ärsyttää, että ne avot tuli taas vaan yhden kerran. Syksyllä siitä tuli kauhea haloo ja YTL vastasi, että "helpot tulevat vain kerran". Yeah, olkoon nyt vain miten helppo, mutta on hiton vaikeaa keskittyä kirjoittamaan ensimmäistä kohtaa ja samalla yrittää kuunnella, miten nauha jatkuu.

After all, happy.

XOXO

there's nothing you can't do

Äidinkielen tekstitaito meni ihan mukavasti, mun vastausteksteissäni oli YTL:n kaipaamia asioita. Oon tosi tyytyväinen, mutta nyt odotellaan tietysti pisteitä. Niin, ja mun tiivistelmä lipsahti kyllä vähän referaatiksi. Mietinkin sitä siellä kokeessa, että miten merkkaan lähteen ja sorruin sit referoimaan sitä.

Tämänpäiväinen ruotsin kuuntelu vaikutti yllättävän helpolta... mut en nuolaise vielä. Kuitenkin käy just niin, että meni ihan päin seiniä. Näen tänään oikeat vastaukset, hieman jännittää. Mut se antaa sit onneksi konkretiaa tähän epätiedottomuuteen ja odotteluun.

En silti odota tuloksia mitenkään ihan älyttömästi ja hermoile. Tiedän, etten olisi paremmin voinut tehdä, tein kaikkeni, tein mitä osasin.

Eikä tämä tähän lopu. Huomenna englannin kuuntelu, tää on vasta alkua. Sit vielä kirjalliset kielistä, äidinkielen esseekoe ja uskonnon koe.

deutsch macht spaß

Tein keskiviikkona abien ruotsin kirjoituskilpailun esseen, johon on perinteisesti kuulemma kirjoitettu noin kolmesataa sanaa. Panikoin ensin että mitä, kolmesataa sanaa, mutta essee oli helppo rakentaa ja sainkin 315 sanaa aikaiseksi :) Aiemmin on kuulemma tullut pitkä lista esseevaihtoehdoista, mutta nyt oli vain yksi aihe. Piti kirjoittaa laajasti siitä, voisiko harkita opiskelevansa ruotsiksi Suomessa. Mä oikein innostuin ja sain tehtyä tosi hyvän esseen, mutta nyt jälkeenpäin harmittaa, koska tajusin että sekoitin jälleen kerran saksan ja ruotsin - kirjoitin det klinger lockande vaikka ruotsin kuulostaa-verbi on siis låta. Saksassa sanotaan das klingt gut. Argh! No, ei se nyt maailmaa kaada. Älkää koskaan opiskelko saksaa, sanon vaan :)

Tuskin mitään edes voitan, sillä kilpailu oli myös A-ruotsin opiskelijoille mikä asettaa muut vähän epäreiluun asemaan, don't you think? Mutta se essee sai mut kyllä ajattelemaan, oisko mun mahdollista opiskella ruotsiksi. Se voisi olla hauskaa. Ja aivan varmasti mun kielitaitoni kohenisi huomattavasti. Oon tosi ylpeä siitä esseestä ja mulla oli niin hyvä ja onnellinen fiilis kun olin saanut sen kirjoitettua. Haluaisin oikeasti opiskella englanniksi (jos Suomessa opiskelen) mutta täällä on niin surkeat valinnan mahdollisuudet näissä englanniksi opiskeltavissa tutkinnoissa. Voisko joku perustaa jonkun englanninkielisen yliopiston?

those were the best days of my life

Mommyyy, it's oveeeer!

Olo oli hassun kummallinen, kun vihoviimeisen lukiotunnin jälkeen luokan ovi meni takanani kiinni. Toisaalta surullinen, toisaalta ällistynyt, toisaalta helpottunut ja onnellinen. Surullinen siksi, että voisin käydä lukiota koko loppuelämäni. Mun lukio on ollut niin upea ja hyvä paikka, meillä on ollut taitavia ja omasta aineestaan intohimoisia opettajia. Suurin osa heistä jää varmasti mun mieleeni kannustajina ja hyvinä tyyppeinä. Olen tavannut uskomattomia ihmisiä ja ystävystynyt ja oppinut tuntemaan vanhatkin kaverini aivan uudella tavalla.
Ällistynyt siitä, miten aika on vain kulunut itsestään ja niin ikuisuudelta tuntuneet kolme vuotta ovatkin kuluneet silmänräpäyksessä. Aivan kuin heräisin nyt unesta, jota olen kolmen viime vuoden aikana nukkunut. Ällistynyt siitä, että maailma ei muutu vaikka suljin sen äidinkielen luokan oven takanani, sinne tulevat uudet oppilaat ja samat vanhat ykköset ja kakkoset. Se luokka ei jää minua kaipaamaan. Ällistynyt siitä, että nämä viime päivätkin tulivat päätökseensä ja että panikointi koulun loppumisesta loppui nyt - koulu loppui.
Onnellinen siksi, että olen kokenut kaikkea niin hienoa näiden vuosien aikana ja ollut tosi onnellinen. Helpottunut, koska taival on vihdoin tullut päätökseen.

Vau. Nämä kolme vuotta ovat kiistatta olleet tähänastisen elämäni parhaita. Pakko myöntää, että tulevaisuus pelottaa, koska se on niin auki ja kaikki on niin uutta. Mikään ei ole enää ennallaan. Nyt mun ja kaikkien muidenkin on pakko oikeasti aikuistua ja itsenäistyä ja ottaa vastuu. Perheen ja vanhempien tuki tuskin koskaan katoaa, mutta mä olen silti maailmassa yksin. Vähän pelottavaa, miten suuri vastuu se on - vastuu itsestä. Toivottavasti ei tule tehtyä vääriä ratkaisuja.

Lukio on antanut mulle niin paljon, oon tosi kiitollinen. Myönnän, että toivoin jopa että joutuisin suorittamaan lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, että saisin olla täällä vielä. Silti on mukavaa että tää loppuu, lukio on ollut raskasta vaikka en töitä ole joutunutkaan tekemään enempää kuin yläasteella. Nyt ne huokailut ja koeviikon manaamiset ja tunnilla torkkumiset ja kelloon vilkuilu loppuvat, once and for all.


Huomenna palaan edelleen pulpettiin koeviikon alkaessa, osallistun opettajan ehdottamaan ruotsin abikirjoituskilpailuun. Sillä tavalla lähtö ei tunnu ikuiselta. Tulen vielä muutaman kerran istumaan liikuntasalin kylmyydessä, tällä kertaa toivottavasti kaulahuivin kanssa, kirjoittamassa muutamaa ylioppilaskoetta. Sitten sekin loppuu, tulee kevätjuhla ja valkoinen lakki. Sitten se loppuu.

tämä sääntö kolmas jo on

Vielä tämän jakson alussa ennen joulua lukion loppuminen tuntui hirveän surulliselta ja sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ajatellessani kaikkea tuttua ja turvallista, jonka tulen jättämään taakseni. Edessä olevat uudet asiat pelottivat. Heittäytyminen pelotti.

Nyt viimeinen jakso on miltei lopussa, koeviikko alkaa tämän kuun 30. päivä ja sen jälkeen on enää potkiaiset, penkkarit ja LAKKIAISET. Että mua jännittää jo etukäteen kaikki se lakkiaispäivän tälläytyneenä patsastelu, ja korkokengät! Ja se lavalle nouseminen. Mun tuurilla kompastun johonkin portaaseen ja lennän naamalleni.

Kuulin radiosta iloisia uutisia, Anssi Kela julkaisee tänään uuden albumin! En malta odottaa, että kuulen sen. Ihan kuin Nummelasta olisi ikuisuus... Ja hei, J. Karjalainenkin on kirjoitellut uutta mysiikkiä!

Mua ärsytti tänään se, miten jotkut juontajat radiossa puhuivat Anna Puun kappaleesta Säännöt rakkaudelle. Heidän mielestään kappaleessa lauletaan pettämisestä. Siinä lauletaan rakkaudesta! Ei pettämisestä! Se on yks mun lempparibiiseistä, se on koskettava ja kaunis.

Tässä joku aamu kuulin Jaajoa Suomipopilta ekaa kertaa ikinä, ja oli kyllä hauska! Oon miettinyt, että mistä se Jaajo-kohu oikein johtuu. No olihan se hyvä juontaja :)

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät tulevat kirjoitukset stressaa. STRESSAA JA PALJON. Uskonto eniten, oon selaillut vanhoja yo-tehtäviä suuret kysymysmerkit mielessäni. Esim. Vanhan Testamentin viisauskirjallisuus? Anteeks mitäää. Äidinkieli ei sinänsä pelota, koska rakastan esseiden kirjoittamista, mutta multa unohtuu aina jotain olennaista mun esseistä.

Ajattelin nyt vähän fiilistellä Nummelaa.

wake me up when September ends

Tätä iltaa värittää pienoinen melankolia, en tiedä miltä musta oikein tuntuu. Tekisi mieli itkeä, vaikken tiedä miksi. Mietin, miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita. Miksi mä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Tuntuu, että elän jotain välivaihetta, jonka yli haluaisin vain hypätä. En tee tällä hetkellä mitään, mistä nautin tai mistä saan iloa.

Mä vaan opiskelen. Mä vaan odotan, että koulu loppuu.

Aika historiantäyteinen viikko mulla takana! Oon nimittäin lukenut kaksi historian kirjaa ja aloittelin kolmatta, pääsin ensimmäiseen maailmansotaan asti. Oon lykännyt taka-alalle ahdistuksen siitä, etten oikein voi nauttia kesästä ja ottanut prioriteetikseni ylioppilaskirjoitukset. Mulla on kuitenkin tältä kesältä niin paljon odotettavaa että oon itselleni velkaa sen että jossain vaiheessa keskityn tähän touhuun todella, ja nyt on sen aika. Heinäkuussa mut palkitaan kahden viikon irtiotolla ja toivottavasti syyskuun jälkeen hyvillä arvosanoilla. Mut se vaatii pänttäämistä. Oon oikeastaan aika onnellinen että tein sen ratkaisun että kirjoitan myös historian syksyllä, sillä kolmen viikon lukuloma ennen kevään kirjoituksia on ihan liian vähän.

Tänään tulisi TV5:ltä Da Vinci -koodi, kattelisko sen noin tuhannen kerran? :)