"Look deep into nature, and then you will understand everything better." - Albert Einstein

Never be bullied into silence.
Never allow yourself to be made a victim.
Accept no one's definition of your life; define yourself.

-Harvey Fierstein

maybe it's not about the happy ending, maybe it's about the story

yhden löysin, yhden kadotin

yhtä paljon tänään kaipasin

yhtä paljon tänään kuin eilenkin

Kolmas Nainen - Lautalla

niin paljon sanottavaa

En tiedä kuka tässä blogissa asuu, mutta se en ole minä. Jotain uutta on siis tuleva tai tapahtuva. Olen ajatellut paljon viime aikoina - yksin asuessa ei ole mitään muuta kuin aikaa, etenkin jos osaa kätevästi vältellä tiskivuoria ja imuria, joka kuiskuttelee nimeäni kaapin uumenissa. Olen ajatellut vähän kaikkea, elämää ja itseäni ja sen sellaista. En ole vielä saavuttanut mitään mullistavaa, mutta joitain havahtumisia olen kai kokenut. Ehkä tämä pieni ihminen voi jopa oppia jotain matkastaan.

Nyt, kun olen muuttanut omilleni, on asioita joihin en voi enää palata. En voi palata kotiin asumaan (vitsit, mutta elämä olisikin helppoa jos ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään), eikä mikään tule koskaan olemaan niin kuin se ennen oli. Minä vanhenen, kaikki vanhenevat. Minä tulen menemään eteenpäin. Uusiin asioihin. Sellaisiin, jotka toiset ovat jo kokeneet. Elämä on kummallista. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Ja vain kuolema tekee elämästä merkityksellisen.

"Pöydällä kyniä ja paperia

Keskeneräisiä lauseita

En niitä koskaan valmiiksi saa

Ei ole mitään sanottavaa

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin

Kaiken todellisen kadotin

Myöhässä viikon on tuo kalenterikin

--

Tyhjää paperia kirjoitan

Ja kerron sinulle sen mitä tarkoitan

Etten lauseita valmiiksi saa

Kun on niin paljon sanottavaa"

Egotrippi - Unihiekkaa

Sinä olet ihminen, muistatko

Mä olen ajatellut että mulle henkilökohtaisesti on aivan sama jos jossakin on jotain levottomuuksia, se ei liity muhun mihinkään. Tiedän, se kuulostaa tunteettomalta. Uutisista tulee sitä samaa toitotusta joka päivä. Joka ikinen päivä. Sille turtuu. Sitä ei ajattele. Siltä sulkee korvansa. Siihen tottuu. Mutta oikeestihan ne on siellä meidän sisaret ja veljet jotka kärsii. Meidän jokaisen lähimmäiset, ne on siellä äärimmäisessä hädässä.

Tein sen virheen että katsoin Iltalehden sivuilta videon jostakin joukkopahoinpitelystä Ukrainassa. Täällä Suomessa meillä on asiat niin hyvin, ettei tule edes mieleen millaista jossakin muualla oikeasti on. Mitä se tarkoittaa, että valtio on kaaoksessa. Että kansa jakaantuu. Että ihmisistä kuoriutuu petoja.

Se on kauheaa.

kerro, mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat

Milloinkohan oon postannut jotain oikeasti tärkeää? Jotain muuta kuin kauniita kuvia ja tyhjänpäiväistä lätinää? En osaa enää kirjoittaa mistään mikä koskettaa mua. Toivon, että mun blogi olisi samanlainen kuin ennen, pohtisin asioita, ottaisin puolia ja sanoisin mielipiteitä ja kirjoittaisin tärkeistä asioista. Koska kuka oikeesti jaksaa vain katsella kivoja kuvia? Ja milloin viimeksi edes haastin itseäni kun otin kameran käteen? Tää mun harrastama lähikuvien näpsiminen ja kivoihin yksityiskohtiin tarkentaminen nyt ei vaadi hirveesti taitoja. Ja mitä ei kuvaajana osaa, se on helppo korvata kuvanmuokkausohjelmilla.

Mä oon tosi pessimistinen ja kyyninen. (Nyt piti tarkistaa, että varmasti tiedän mitä kyyninen tarkoittaa.) Mä en oikein usko ihmisiin enkä yhteiskuntaan enkä oikeudenmukaisuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, niin paljon välinpitämättömyyttä, niin paljon turhuutta. Ihailen sokeasti sitä aikaa, kun lapsille pidettiin kuria ja kouluissa kunnioitettiin opettajia ja kun kodeissa luettiin Raamattua. Vihaan tätä vapaakasvatusta. Vihaan sitä, että ihmiset eivät ajattele. Jossain kuollaan nälkään ja sotaan ja täällä läträtään viinalla niin kuin elämässä ei olisi mitään muuta. Tämän mä oikeasti haluaisin sanoa.

Avicii - Hey Brother

Hey brother, there’s an endless road to re-discover

hey sister, know the water's sweet but blood is thicker

oh if the sky comes falling down

for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do

Hey brother, do you still believe in one another?

hey sister, do you still believe in love I wonder?

oh if the sky comes falling down

for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do

What if I'm far from home?

oh brother I will hear you call

what if I lose it all?

oh sister I will help you out

oh if the sky comes falling down

for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do

Hey brother, there’s an endless road to re-discover

hey sister, do you still believe in love I wonder?

oh if the sky comes falling down

for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do

What if I'm far from home?

oh brother I will hear you call

what if I lose it all?

oh sister I will help you out

oh if the sky comes falling down

for you, there’s nothing in this world I wouldn’t do

it's been written in the scars on our hearts

Mustikkasopan pinta heijasteli kivasti puita tien toisella puolella.

Löysin kaksi mun lempilainausta viikonloppuna. Olin unohtanut ne jo aivan kokonaan. Toinen on kirjasta jonka oon lukenut jo liian monta kertaa, mutta koska se on aina yhtä kutkuttava ja mukaansatempaava, luin sen taas uudelleen. Toinen lainaus on suomalaisesta leffasta joka joku päivä taas tuli telkkarista.

Sää teet niinku muut sannoo, siks sää oot heikko. -Kielletty hedelmä

Kun elämänkipinä sammutettiin, liha oli merkityksetöntä. Ihminen saattoi kuvitella rakastavansa jonkun toisen silmiä, huulia tai käsiä, mutta loppujen lopuksi merkitystä oli vain ihmisen mielellä. Kun sen otti pois, jäljelle jäi vain pelkkää lihaa. - Vihollinen vai liittolainen, Taylor Smith

Työntäyteisen päivän aikana ehti pitää muutamat tauot huvimajassa jonka raivasin ja imuroin. Harmittelen sitä, ettei huvimajaa olla paljonkaan käytetty sellaisena kesäolohuoneena josta haaveilen. Onhan se vähän pieni, mutta nyt haaveilen sateisista illoista ja aurinkoisista päivistä siellä, seurana olisi hyvä kirja, torkkupeitto ja karkkia tai jäätelöä. Katosta roikkuisi kattokruunu ja kärpänen surraisi ikkunassa. Tätäkään en tänä kesänä pääse toteuttamaan. Toivon, että Englannin-talossa on joku takaterassi tms jolla voi rentoutua illan tullen. Oon muuten huomannut ihastelevani kaikkea kaunista täällä kotomaassa just to remember the things I love here. Haluan "tankata" tätä kauneutta muistin sopukoihin.

Mun uusi lentolaukku, such a cutie! Matkalaukku samannäköinen mutta isompi. Pitäis ainakin lentokentällä tunnistaa oma laukkunsa ;D

Huomaa kuvaajan hankala asento.

Leipomiskokeilut juhlia varten ovat alkaneet! Tein sokerikakkupohjan, jossa oli vähän kaakaojauhoa ja puolet perunajauhoja. Kerrankin jaksoin vatkata taikinan oikeasti kuohkeaksi joten tämä onnistui täydellisesti eikä lässähtänyt missään vaiheessa. Halkaisin kakun ja vatkasin rahkasta ja kermasta täytteen ja sommittelin banaanit ja mansikkaa päälle. Koko komeuden kruunasi paksu suklaakuorrute. Kakku olisi ollut täydellinen, mutta päällimmäinen osa jäi vähän kuivaksi. En oo varmaan koskaan tehnyt mitään yhtä huolella kuin tätä kakkua. Ja sit se jäi vähän kuivaksi. Damn.

I'll find him next to me

Päivän ajatus: Yksi parhaimmista ominaisuuksista, joita toisella ihmisellä voi olla on samanlainen tai hyvä huumorintaju ylipäätään. Ei ole mitään parempaa kuin se että saa nauraa samalle asialle tai vitsille, tai että samat asiat ylipäätään naurattavat kumpaakin. Vielä parempi on se, jos tietää toisen ajattelevan samoin ja yhdestä katseesta saattaa revetä ihan täysin.

'My friends are my estate.'

- Emily Dickinson

oh the wind whistles down the cold dark street tonight...

Tämä kuva muistuttaa minua tarinasta 101 dalmatialaista ja Cruella de Vilin suvun vanhasta kartanosta.
Vaikka meidän talomme piippu tämä on.

Haluaisin jonnekin kuvamaan autioita taloja ja hylättyjä pihoja. Olisi kiva käydä tyhjissä taloissa sisällä ja ikuistaa huoneita, joissa on joskus ollut elämää. Se voisi olla kiehtovaa. Osaan kuvitella hiljaisuuden, ja satunnaisen tuulen vongahtelun talon nurkissa. Oli jo niin pelottavaa käydä siskon ullakolla että saattaisin kerätä hieman rohkeutta ennen kuin uskaltautuisin yläkertaan. Miksi autiossa yläkerrassa tuntuu kaksin verroin turvattomammalta ja pelottavammalta?

mother nature

all this beauty we've been given

this is ours to treasure

behind every line is a lesson yet to learn

Huolten jakamista, tsemppaamista, yhteisiä välitunteja, ihmissuhteiden puimista, keskinäistä ymmärrystä, sisäpiirivitsejä, yhdessä nauramista.

Sanoissa friendship ja relationship on perässä tuo ship, joka tarkoittaa laivaa. Ystävyyslaiva? Suhdelaiva? Joku viisas osaisi nyt varmasti kertoa, mistä nuo kaksi sanaa tulevat mutta eikö ole mukavaa ajatella, että ystävyys- ja ihmissuhteet ovat niitä laivoja elämän aalloilla, jotka suojelevat isoilta tyrskyiltä ja kannattavat pinnalla? Joskus ystävyys- tai seurustelusuhteet kohtaavat karikkonsa, niin surullista kuin se onkin. Toisten suhteiden purjeisiin puhaltavat uudet tuulet, houkutellen uusille merille.

Osaisinpa aina kertoa, miten paljon arvostan ystäviäni.

my hands - they were strong, but my knees were far too weak

Jotenkin ahdistaa elämä yleensä. Toisinaan mietin mitä hyötyä mistään on, että miksi edes yrittää tai vaivautua. Tuntuu että olen halvaantunut enkä pysty tekemään mitään. Alan suunnitella kaikkea hienoa ja isoa ja tulevaa ja sitten vaivun masentavaan synkkyyteen; en mä pysty, en osaa, en saa apua, liikaa rajoituksia.

Tuntuuko teistä koskaan siltä?

Elämä tuntuu niin paljolta ottaa vastaan, etten tiedä mitä tekisin itseni ja kaiken kanssa. Ihan hirveä tunne.

Sitten seuraavana päivänä on aivan toinen ääni kellossa ja uskon taas. Ja sitten lakkaan uskomasta.

Halusin vain kirjoittaa tämän.

back to black

Tavattoman surullisia asioita on tapahtunut viime aikoina. Oslon pommi-isku ja se Utöyan saarella tapahtunut verilöyly. Amy Winehousen kuolema.

Amy teki aika mahtavaa musiikkia. Hänen kuolemansa kosketti oikeasti. Toivoin että hän olisi saanut elämänsä ruotuun. Toivottavasti hän nukkuu nyt rauhassa.

1983 - 2011