"kohta rokataan"

J. Karjalainen oli just niin mieletön kuin olin kuvitellutkin! Aivan uskomaton keikka! Ovet aukesivat yhdeksältä torstai-iltana ja katseltiin siinä jonossa että okei meitä on jopa kymmenen ihmistä. Jukka ja bändi kävivät siinä meitä moikkaamassa. Kun keikka alkoi, Kino oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma oli katossa! Osa biiseistä oli tosi koskettavia ainakin mulle because of muistot ja meininki oli niin mahtava, yleisö lauloi mukana ja ulvoi kohdassa jossain kuulen koiran haukkuvan ;) Ne soitti kiitettävästi vanhojakin biisejä, ja just ne joita toivoinkin. Telepatiaa sekin ;) Nyt sisko ilmoitti menevänsä jazzeille taas katsomaan ja olen niin kateellinen! Haluan ehdottomasti vielä joskus Karjalaisen keikalle uudelleen!

Niin ja SE KOSKETTI MUA!!! Thank you so much, truly had a blast! Man, you're good!

I can't go wrong as long as I remember where I'm from

Päivät menee hurjaa vauhtia. Vielä alkuviikosta olin superväsynyt koko touhuun kerhossa ja lasten riehumiseen ja odotin vaan viikonloppua - jas kas vain, nyt on sunnuntai. Kohta pitäisi alkaa tehdä huomisia eväitä. Syömisistä puheen ollen, olen kehittänyt itselleni uuden addiktion - Porin Leivän perunalimpun! Pari limppupalaa ja lasi maitoa, mmm mikä makunautinto. Mä tykkäsin pienenä tosi paljon limpuista ja sitten ne ei yhtäkkiä maistunut mulle enää enkä syönyt niitä pitkään aikaan. Nyt olen löytänyt ne uudelleen ja rakastan kaikkia makeita limppuja.

Pinkillä on muuten tosi hyvää uutta musiikkia, tykkään erityisesti biisistä Just Give Me a Reason, huomaa että se osaa tehdä koskettavaa ja herkempääkin musiikkia. Mulla on myös uudelta artistilta uusi lempparibiisi, nimittäin Phillip Phillipsin (kuka nimeää lapsensa näin) Can't Go Wrong ♥ Voittiko se Idolsin vai ei?

Aika muuten tosiaan juoksee. Olen enää kymmenen viikkoa Suomessa. Kun sitä ajattelee kuukausina, se tuntuu pidemmältä ajalta. Kymmenen viikkoa... apua! JA HARTAASTI ODOTETTU J. KARJALAISEN KEIKKA ON IHAN KÄSILLÄ - ENSI VIIKOLLA!!

Time is really the only capital that human being has, and the only thing he can't afford to lose. -Thomas Edison

kuin kulkuri matkaa uutta laulua teen

J. Karjalaisen uusin levy on lumonnut mut! Kuuntelin sen heti perjantaina, ilmestymispäivänä. Aluksi olin hieman epäileväinen, ja mietin mahtaako uusi levy yltää siihen, mitä aikaisempi tuotanto on ollut. J. Karjalaisen kaikki sanoitukset ovat aina olleet niin kovin kiehtovan mutkattomia ja samalla älykkäitä. Olen nyt kuunnellut kaikki kappaleet muutamaan otteeseen ja oikein pohdiskellut ja pureksinut kuulemaani. Olen tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt. En suuresti usko comebackeihin, mutta tästä olen iloinen. On tärkeää tehdä sellaista musiikkia, josta aidosti pitää, eikä yrittää tehdä paluuta sellaisen musiikin varjolla, mistä yleisö kulloinkin pitää. Kun nauttii musiikistaan ja on rohkeasti omanlaisensa, silloin muutkin siitä pitävät. Uskon, että se on J. Karjalaisenkin salaisuus.

ja sä voit poistuu hymyillen

Mulla oli tänään tosi kiva päivä! Suoritin nimittäin kakkosvaiheen arvioivan ajon ja ajoin uutta isoa katumaasturia! Se oli lystiä, ja vitsi mikä ajomukavuus. Ihana, pehmeä kytkin ja saumaton vaihteisto. Vähän toista kuin meidän Volvolla...! Perjantaina meen liukkaan radalle kruisailemaan, so much fun! Ai pitääkö siellä jotain töitäkin tehdä vai pitää vaan hauskaa? Oon mittarien mukaan tosi taloudellinen autoilija, minkä kyllä tiesin jo etukäteen. Kiva saada varmistus, nyt voin marmattaa isälle moottorijarrutuksesta ;)

Kesäinen Reposaari vuodelta 2009. Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Olin oikeasti tosi jännittynyt, koska jouduin ajamaan ihan tuntematonta autoa (ei ongelma sinänsä, mutta uuden auton vaihteisiin ja polkimiin tottuminen kestää aina hieman aikaa) ja koska en ole ajanut kaupungissa juuri ollenkaan kortin saamisen jälkeen. Me ei onneksi ajeltu kaupungissa lainkaan. Ihanaa, kun vieressä istuu joku joka ei koko ajan valita kaikesta mitä teet auton ratissa, kuten esim meidän isä joka meinaa aina hyppiä penkiltään rattiin kun teen hänen mielestään jotain väärin - jos vaihdan vaihdetta hänen mielestään liian aikaisin tai jos odotan jotain autoa risteyksessä vaikka olisin ehtinyt ennen sitä tai jos ajan hänen mielestään liian lujaa. Se myös huomauttelee koko ajan kaikkea täysin itsestään selvää, kuten vilkun päälle laittamista tai jarruttamista. Haloo, en ole ensimmäistä kertaa ratissa! Mä varmaan tiedän miten autoa ajetaan, mulla on kortti ollut kohta vuoden. On sitä vilkkua muutamat kerrat tullut käytettyä, niin eiköhän se oo jo ihan tuttu viiksi. Kertaakaan en oo autoa naarmuttanu (kuuluisat viimeiset sanat ja niin edelleen).

Laitoin ruokaa uuniin ja tulin mun huoneeseen ja kun laitoin valon päälle, saman tien kuului poks ja yksi lampuista jotenkin räjähti. Lampusta lensi jotain juttua pitkin mun huonetta, lamppu oli irronnut kannastaan kokonaan ja roikkui valaisimesta epäilyttävästi, mutta lasi ei ollut mennyt rikki.

Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Niin ja hei, paras asia pitkään aikaan: liput J. Karjalaisen keikalle tilattu! Mä olen niin innoissani, oon pienestä asti kuunnellut sitä ja nyt vihdoin pääsen katsomaan sitä. Sen uusi biisikin on tosi hyvä ja nerokas.

Mulla on aamusta asti soinut päässä Haloo Helsingin Huuda. Siitä otsikko. Se on biisi jota mä en kestä, vihaan sitä ihan yli kaiken, musta se on tosi huono.

keihäänkärjenkin löysin ja hävitin

Viime aikoina on tullut paljon uutta musiikkia ja paljon comebackeja.

Samuli Putro teki paluun omalla nimellään ja olen siitä tosi iloinen. Zen Cafe on aina ollut yksi mun lempibändeistä.

Nyt myös Anssi Kela ja J. Karjalainen ovat julkaisseet uuden albumin. Anssi Kelan biisin kuulin vähän ohimennen. En osaa sanoa pidänkö siitä. Täytyy kuunnella se uudelleen paremmalla ajalla eikä minään suttuisena Youtube-versiona.

J. Karjalaisen Mennyt mies -biisin kanssa kävi samalla tavalla kuin yleensä tosi hyvien biisien kanssa mulla. Aluksi en yhtään pitänyt siitä mutta nyt olen kuunnellut sitä nonstoppina, se on ihan mielettömän hyvä! Lyriikat ovat nerokkaat.

Disco Ensemblesta en tiedä yhtään mitään, mutta kuulin niiden uuden biisin Second Soul ja rakastuin heti. Disco Ensemblen laulajalla on seksikäs ääni.

Me katsottiin eilen Barack Obaman virkaanastujaiset ja myös paraati Washingtonista. Vitsit, mä ihailen Obamaa! Miten jollakulla voi olla niin hyvät puheenlahjat ja niin miellyttävät kasvot, että joka kerta alkaa hymyilyttää? Siinä on sellainen mies, jolla on oikeasti järkeä ja älykkyyttä.

Runoilija Richard Blanco luki tilaisuudessa upean, koskettavan, kauniin runonsa One Today ja mä rupesin itkemään.

Ja mietin, mitäköhän Kelly Clarksonin vanhemmat ajattelivat siitä, että heidän tyttärensä laulaa presidentin virkaanastujaisissa?

Huikeaa.

tämä sääntö kolmas jo on

Vielä tämän jakson alussa ennen joulua lukion loppuminen tuntui hirveän surulliselta ja sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ajatellessani kaikkea tuttua ja turvallista, jonka tulen jättämään taakseni. Edessä olevat uudet asiat pelottivat. Heittäytyminen pelotti.

Nyt viimeinen jakso on miltei lopussa, koeviikko alkaa tämän kuun 30. päivä ja sen jälkeen on enää potkiaiset, penkkarit ja LAKKIAISET. Että mua jännittää jo etukäteen kaikki se lakkiaispäivän tälläytyneenä patsastelu, ja korkokengät! Ja se lavalle nouseminen. Mun tuurilla kompastun johonkin portaaseen ja lennän naamalleni.

Kuulin radiosta iloisia uutisia, Anssi Kela julkaisee tänään uuden albumin! En malta odottaa, että kuulen sen. Ihan kuin Nummelasta olisi ikuisuus... Ja hei, J. Karjalainenkin on kirjoitellut uutta mysiikkiä!

Mua ärsytti tänään se, miten jotkut juontajat radiossa puhuivat Anna Puun kappaleesta Säännöt rakkaudelle. Heidän mielestään kappaleessa lauletaan pettämisestä. Siinä lauletaan rakkaudesta! Ei pettämisestä! Se on yks mun lempparibiiseistä, se on koskettava ja kaunis.

Tässä joku aamu kuulin Jaajoa Suomipopilta ekaa kertaa ikinä, ja oli kyllä hauska! Oon miettinyt, että mistä se Jaajo-kohu oikein johtuu. No olihan se hyvä juontaja :)

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät tulevat kirjoitukset stressaa. STRESSAA JA PALJON. Uskonto eniten, oon selaillut vanhoja yo-tehtäviä suuret kysymysmerkit mielessäni. Esim. Vanhan Testamentin viisauskirjallisuus? Anteeks mitäää. Äidinkieli ei sinänsä pelota, koska rakastan esseiden kirjoittamista, mutta multa unohtuu aina jotain olennaista mun esseistä.

Ajattelin nyt vähän fiilistellä Nummelaa.

tapahtuiko kenties jotain elämää suurempaa?

Makaan usein sängyssä miettimässä elämää, ja mun läheisiä ja heidän ihmissuhteitaan. Olen hyvä huolestumaan ja suunnittelemaan heidän ongelmilleen täydelliset ratkaisut. Yritän elää heidän puolestaan ja mietin aivan liikaa heidän murheitaan ja unohdan itse elää. Tarpeeni auttaa - ei, vaan vaistoni auttaa - ei hiljene koskaan. En osaa kytkeä sitä pois päältä.

Odotan aina jotain - ajokorttia, täysi-ikäisyyttä, seuraavaa kesää, "sitten kun", mutta tuntuu että unohdan samalla elää. Tuntuu että olen ihan siivet katki.

Voiko ketään koskaan tuntea kokonaan? On inhottavaa huomata toisesta piirteitä, joita ei ole ennen edes tajunnut pistää merkille. Jos koko totuus ei olekaan kauhean kaunis, toivoo ettei koskaan olisi saanut tietää. Mutta tieto tuo myös helpottavan tunteen siitä, ettei kukaan ole täydellinen, eikä sitä voi vaatia keneltäkään - ei siis multakaan.

Ankean pohdinnan jälkeen voin hehkuttaa vaihteeksi musiikkia. Nimittäin; J. Karjalainen on loistava artisti ja sanoittaja. Olen jotenkin juuttunut kuuntelemaan niitä samoja biisejä, jotka koskettavat mua, vaikka mahtavia kappaleita on muitakin. Tämän hetken - ja varmasti kaikista kappaleista muutenkin - suosikkini on Mä käännyn hiljaa pois. Se on jotenkin niin kaunis ja surullinen, ja onnistuu aina tavoittamaan mut tilanteesta huolimatta. En oikein tiedä millä muulla tavalla kuvailisin biisiä, en ainakaan yhtään sen paremmin. "Jossain kuulen koiran haukkuvan" -kohdasta mulle tulee aina mieleen meidän koiravanhus, joka vähän aikaa sitten matkasi taivaaseen. Siinä kohdassahan kuuluu taustalla ulvontaa :) Aina kun olen vähänkin surullinen tai alakuloinen, tämä biisi saa mut itkemään. Myös Telepatiaa on tosi kaunis.

Jotenkin tämän postauksen aiheeseen sopii hirveän hyvin tämä kappale...