you can go your own way

I am the match, I am the spark

Isän synttärikakku, joka myös näytti mutta MAISTUI hyvältä.

Mulla on pöytä! Sisko vei remonttihankelipastonsa pois ja nyt mulla on ihan OIKEA pöytä. Kaivoin sen autotallista isän tavaroiden alta, vitsit mikä kaunotar.
Pesin sen ensin kunnolla kaikesta pölystä ja öljystä ja sitten istutin sen tuohon ikkunan alle. Olen unelmoinut oikeasta pöydästä piiitkään
- siitä saakka kun kyllästyin pöytäkoneeseeni ja ostin läppärin ja tietokonepöydästä tuli hyödytön.

Oon tosi laiska toteuttamaan mitään sisustusjuttuja mun huoneessa.
Mun kaappi on edelleen maalaamatta loppuun, yhdestä nurkasta puuttuu jalkalista ja otinpa omalletunnolleni uuden projektinkin - vanhojen ikkunankarmien hiomisen ja maalaamisen valkoiseksi. Luulenpa että se ei tuu ennen ensi kesää olemaan valmis, jos silloinkaan...

I love you barbie

En siis tosiaan ollut yksi niistä joilla oli makea, sporttinen Working out barbie:

...näköjään meitä onnekkaita on enemmänkin. Tämä tuo muistoja mieleen.... Vitsit, muistan kun mä istuin äidin kanssa bussissa ja oltiin just ostettu mulle Working out barbie ja sitten me nähtiin mun serkku siellä bussissa ja vilautin barbia repustani ylpeänä hänelle. Lapsuus! Barbit oli jotain ihan parhaita, I gotta tell you. Olin true barbifani muutenkin, osasin kaikki barbikirjat sanasta sanaan ja korjasin äitiä jos se luki mulle jonkin kohdan väärin. Nyt kun miettii, niin Barbiella taisi olla syömishäiriö ja se luultavasti popsi pillereitä tiuhaan tahtiin pysyäkseen pirteänä ja ahkera - aivan kuten Täykkäreiden Lynette yhdessä vaiheessa.

Dubh Linn

Dublin, Dublin... Suomalaiselle hämmentävää ja epätavallista oli se, että joka paikassa kysyttiin how's things tai pyydeltiin anteeksi koko ajan. Hämmentävä oli myös irkkumurre - sellaista sössötystä en ole vielä kenenkään suusta kuullut. Oli huvittavaa katsella töihin pyörällä kiirehtiviä bisnesmiehiä - useimmat kuulokkeet korvissaan. Me pohdittiin aina, kuuntelevatko he bilemusiikkia vai tyyliin Westlifea. Dublinin liikenne oli todella kaaosmaista ja liikennevalot vaihtuivat hullusti, eikä jalankulkijoita suosittu ollenkaan. Toisin sanoen kaikki kulkivat päin punaisia. Musta tuntuu että osaan ulkoa kaikki irlantilaiset juomalaulut, including WHISKEY IN THE JAR, niitä nimittäin hoilattiin porukalla jokaisessa pubissa ja katusoittajat kaduilla. Miten kukaan enää jaksaa kuunnella niitä samoja vanhoja renkutuksia? Mä ostin jonkun tooositosi hyvännäköisen katusoittajan levyn (en ulkonäön vaan äänen vuoksi) ja vitsit, olisipa sillä levyllä enemmän biisejä, se on niin hyvä.

Huomaa katulamppu.

Katutaiteilijoiden antia. Niitä Dublinissa riitti, saippuakuplia puhaltavasta miehestä jalkapallolla temppuileviin veljeksiin ja tietysti muusikoihin. Eräs taikuri veti mut mukaan esitykseensä, se oli hauskaa :) "All the way from Finland to see my show!"

Tähän kolmikkoon oli huvittavaa törmätä.
He istuivat paikoillaan ja kumarsivat kun joku heitti heille rahaa.

Tämä huomaamaton paikoilleen jähmettynyt tyyppi oli nerokkuudessaan hullunhauska.

Brunssia kaakaon ja täytettyjen kolmiovoileipien kera, ihan uskomattoman hyvää! Mun leivissä oli myös viinirypäleitä. Mielenkiintoinen yhdistelmä mutta toimi.

Trinity College...

...joka muistutti mielestäni aivan Cruella de Vilin taloa.

Beware of the risen people @ Kilmainham Gaol. Kierroksella kuultiin monta surullista tarinaa. Kilmainhamin vankila oli hämmentävän tutun näköinen, mutta selitys sille aukesi, kun opas kertoi että vankilassa on kuvattu elokuvia ja tv-sarjoja.

There is beer and there is Guinness. Irish coffee oli pahaa ja Guinness kuraa. Kuva on Guinness Storehousen Gravity Barista, josta oli 360 asteen näkymät Dubliniin, ja jossa tarjottiin kierroksen päätteeksi ilmainen pintti Guinnessia. Ei rahan arvoista tavaraa.

HOWTH<3 I love you!

Hyljehän se siellä :---)

Maailman suloisin kukkakauppa. Howth oli siitä ihana paikka että se oli hieman eristäytynyt ja hiljainen vaikka satamassa kävi turistejakin. Howthissa oli kauppa, kirkko, posti, kukkakauppa, pubeja ja pikkuravintoloita pääkadun varrella ja rannassa kalaravintoloita. Vähän samanlainen paikka kuin Reposaari, mutta ei yhtä autio. Aivan hurmaava, siellä voisin käydä joskus toistekin. Oikea juna Dublinista Howthiin löytyi heti, kaikki oli tehty maalaistollekin simppeliksi.

Matkalla yyyylös. Me käytiin varmaan Howthin korkeimmassa paikassa, sinne oli aika kapuaminen. Meitä vastaan tuli yhdessä mutkassa nainen joka lykkäsi lastenvaunuja alamäkeen ja mulle tuli mieleen että mitä jos ne vaunut pääsisivät vapaiksi...

Christ Churchin lasimaalauksia.

St Patrick's Cathedral.

Jälkkäriä nimeltä Death by Chocolate yhdessä ihan sairaan hyvässä ruokapaikassa, jossa söin lounaaksi spicy chicken ciabattaa - sanoinkuvaamattoman hyvää.

Hannun ja Kertun piparkakkutalo? Tämä söpöys nökötti yhdellä St Stephen's Greenin sisäänkäynneistä.

Söpö paviljonki St Stpehen's Greenillä.

Tämä ja seuraavat kaksi from Iveagh Gardens. 

Molly Malone.

James Joyce - Dublin on muuten täynnä kaikenlaisia patsaita.

Vähän erilaisia patsaita vahamuseossa. Me pelästyttiin puolikuoliaaksi kun mentiin yhteen hämärään huoneeseen jossa liiketunnistimella syttyivät valot ja jokin alkoi liikkua. Se jokin oli Hannibal Lecter, hyi hitto. Nukke hakkasi kaltereitaan sekopäisen näköisenä. Me ei toki kiljuttu ja herätetty italialaisten huomiota tuolla vahamuseossa :D

Welcome to Elm Street, kids!
Me jäätiin yhteen huoneeseen ihan normaalin näköisten vahanukkeihmisten kanssa kun yksi turistiryhmä poistui huoneesta ja ovi meni kiinni. Hiljaisuus oli TODELLA painostava ja kaikki vahanuket seisoivat liikkumatta omilla paikoillaan tuijottaen tyhjyyteen. Otettiin hatkat kohtuullisen nopeasti :D

Pari pelottavan hyväntuulisen näköistä paavia portaikossa. Poseerasin vahamuseossa mm. Michael Jacksonin, Elviksen, U2:n, Ninja Turtlesien, Simpsonien, teletappien, Paavo Pesusienen ja Puuha-Peten sekä James Bondin ja Irlannin pisimmän miehen kanssa :)

Herkkutuliaiset oli pakko ikuistaa. After dinner mints isälle, yhdestä maailman suloisimmasta karkkikaupasta pari söpöä suklaalevyä ja jotain lontoon rakeiden tapaisia nameja. 

erämaa

Mulla on jo tuskallisen pitkään soinut päässä Tuure Kilpeläisen Erämaa, alan hiljalleen saada siitä tarpeekseni. Just nyt mulla on ihan järjetön flunssa ja pää täynnä räkää. Tän viikon lukemiset ovat menneet ihan penkin alle kaiken kipeilyn ja motivaation puutteen vuoksi. Kirsikkana kakun päällä: mun tekee ihan hirveästi mieli jonnekin lämpimään! Eksyin katselemaan kuvia Kreetan-matkalta ja se oli kyllä virhe. Laitoin yhden ihanan luolasaarikuvan taustakuvaksi ja muistelin lämmöllä kaikkea hyvää ruokaa ja ruskettuneita ihmisiä sekä etenkin aurinkoa ja seikkailua pitkin meidän lomakylää. Lämpö oli siellä erilaista kuin täällä, ei pistävää mutta kokonaisvaltaista ja ihanaa. Platanias oli hurmaava.

Rannassa kahlailu, tai pikemminkin ihmistä voimakkaampia aaltoja vastaan kamppailu uikkarit miltei kintuissa,
polvet naarmuilla ja nenä täynnä suolaistakin suolaisempaa merivettä. Ja joo, osaan uida.

Valkoiset talot ja niiden katoilla loputon aurinkopaneelien ja -keräinten meri korkeuksista katsottuna.

Karu ja kaunis luonto, huimat korkeusvaihtelut etenkin yläkylään kiivetessä.

Kauniit ravintolat ja suussasulava ruoka. Plus ranskalaiset :)

Tietenkin mun on ihan turha haaveilla mistään aurinkomatkasta nyt, kun olin juuri Dublinissa.... :D Oon ottanut periaatteekseni "matkalle kerran vuodessa", mutta seuraava reissu mun pitää kyllä itse rahoittaa. Mutta seuraava kohde saattaa olla joku aivan muu kuin aurinkomatka tai loma ylipäätään.... ;)

the moon is dancing among the clouds

Parit tunnelmat riparilta.... Isosena olo on aina yhtä mukavaa, mutta nyt hieman haastavaa koska ryhmä oli ihan jättimäinen. Olen silti yhä hengissä, ja täytyy sanoa että olen saanut tarpeekseni matkalaukkuelämästä - sitä olen vietellyt ihan riittämiin. Myös kaikenlainen kommuuniasuminen tältä vuodelta riittää kiitos. Mikään ei matkalta palatessa tunnu niin hyvältä kuin oma sänky (ja omat lakanat!!!) ja oma suihku.

Auringonlasku on aina yhtä kaunis.

Pojat olivat rakentaneet hirmusöpön joulukuusen,
joka sitten viimeisen yön aikana löysi tiensä tyttöjen aulaan.

The people.

Meri, mun ikuisuusrakkaus.

Huomenna reippaana pikkusten konfirmaatioon, ja jaiks mua jännittää noi mun korkkarit.