13. maaliskuuta 2011

mekkovihaajan mekkopäivitys


Kuva: Ellos





Mekot ovat ihan nättejä, mutta eivät sovi mulle.
Niiden tilalle olen löytänyt jotain paljon parempaa.






Kuvat: H&M

12. maaliskuuta 2011

12/03/2011

Nyt jos koska on aika rukoilla. Nimittäin Japanin ja koko maailman puolesta.

Tänä iltana ristin käteni.
Elokuvia, jotka haluaisin nähdä...

Inception. Jo pelkästään sen takia, että siinä näyttelee Leonardo DiCaprio. Lisäksi juoni kiinnostaa, onhan siinä kyse unista ja niiden varastamisesta.


Brighton Rock. Se kertoo nuorisorikollisesta nimeltä Pinkie, joka viettelee Rose-nimisen tytön selvittääkseen, onko tyttö Pinkien tekemän murhan silminnäkijä. Loppujen lopuksi kai tunteet ottavat jonkinlaisen vallan, kummastakin. Haluaisin nähdä leffan siksi, että se sijoittuu menneeseen, ja koska en pidä menneisyydestä kertovista elokuvista, aion nyt astua ulos mukavuusalueeltani. Lisäksi tämän leffan etu on hyvännäköinen pahis.


Wall Street: Money Never Sleeps. Pidän toimintaleffoista, vauhdista ja vaarasta, rytinästä ja moottoriajoneuvoista. Leffassa komeilee Shia LaBeouf, jota katselin myös elokuvassa Eagle Eye, joka oli hemmetin hyvä.


Elokuu. Vaikka se onkin suomalainen elokuva - kirosana minulle -, sen traileri on kepeän kesäinen ja lupaava. Lupaus tulevaisuudesta. 

Black Swan. Pyörryttävää tanssia, mielen leikkejä ja mustuutta. Psykologiaa.



Kohtalon valvojat. Jännän juonen ovat käsikirjoittajat keksineet. Seassa tietenkin romantiikkaa, ja Matt Damon! Onko parempaa syytä mennä elokuviin?

 The Departed. Ihan vain kahden komistuksen takia - Matt Damon ja Leonardo DiCaprio.

  
 

Pidän uusista näyttelijöistä. En aina niistä samoista kasvoista, joita näkee aina. Pidän uusista, nuorista lahjakkuuksista.

10. maaliskuuta 2011

I'm the lord of the underground

Kirjoitin tämän ylös eräänä yökyläaamuna...


Olin siskolla yötä. Sisko lähti aikaisin kouluun. Kun heräsin, aamu oli harvinaisen kaunis. Aurinko paistoi eikä puiden rungoissa tai latvoissa ollut lumen häivääkään. Ja mikä oli kaikkein parasta, kuulin lintujen varovaista ja iloista laulua - nekin riemuitsivat. Tarvitsin vain sen maiseman sängyssä maatessani uskoakseni että kevät tulee pian, pian saan viettää runsaasti tällaisia aamuja. Pian minulla on oma asunto ja sielläkin vallitsee tällainen aamujen hiljaisuus ja rauha. Vain patterit kolahtelevat välillä tai keskuslämmitys hurisee. Ja kun avaan ikkunan kuulen linnut ja ohiajavat autot. Ja jonain päivänä lokkien vähemmän hienovaraista äänenavausta ja meren äänet. Aallot jotka liplattavat rantakalliota ja laituria vasten samalla kun tuntuu, että laituri irtoaa rannasta ja vie ulapalle. Lupaan sen itselleni.


10. A song that makes you fall asleep
Nyt kun mietin niin tällaista ei oikeastaan ole.
Sen sijaan laitan tähän yhden biisin johon en rakastunut heti, mutta kun kuulin tämän, se jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Se oli yksi mukavista kesistä, mökkireissut ja Opel Calibra mukaanlukien.


Ihanan Volbeatin Radio Girl.



just dance

9. A song that you can dance to
Tehdään yksi asia selväksi - mä en osaa tanssia. Mutta jos ei välitetä siitä, niin tanssimiseen oivia biisejä ovat
Bumpy Ride - Mohombi
Stamp On The Ground - Italobrothers
In And Out Of Love - Armin van Buuren ft. Sharon den Adel
Miami 2 Ibiza - Swedish House Mafia
Memories - David Guetta

6. maaliskuuta 2011

eläisinkö ilman näitä

"Muista sä poika se, ettei sillä ole väliä, miltä näyttää. Sisus se ratkasee. Sydän."
    Jay ei oikeastaan kuunnellut. Hän ei kuunnellut ketään kunnolla sinä kesänä, koska oli niin omissa ajatuksissaan ja koska uskoi lujasti, että kaikki pysyisi ennallaan loputtomiin. Hän ajatteli lausahduksen haikeudesta huolimatta, että Joe vain saarnasi kuten muutkin aikuiset, ja nyökäytti päätään sanomatta mitään, sillä hämärässä ja tunkkaisessa huoneessa oli tukahduttavan kuuma ja hän oli pitkästynyt ja halusi päästä pois.
    Hän tajusi myöhemmin, että Joe jätti ehkä juuri silloin hänelle jäähyväiset.


Joanne Harris, Kesäviiniä

5. maaliskuuta 2011

05/03/2011

Kaipaan jotakin niin mielettömästi. En tiedä mitä, mutta jotain. Lapsuutta? Kesiä? Mummua ja enoa?


Ei ole hyvä olla.


viel nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys



Sisältäpäin olen hyvin yksin.


Ja päivät kuluvat.

tomorrow comes, sorrow becomes his soulmate

8. A song that you know all the words to
Tähän voisin sanoa, että koko James Bluntin levy Back to Bedlam. On muuten mahtava levy.
En voi nimetä yksittäistä kappaletta, koska rakastan niitä kaikkia ja osaan ne kaikki ulkoa. Siihen albumiin liittyy hyviä muistoja. Kesä, Corolla, uimareissut... se oli varmastikin täydellisin kesä ikinä.

3. maaliskuuta 2011

they'll never get the best of me

7. A song that reminds you of a certain event
Petri Nygårdin Onko Sulla Pokkaa. Ei, en sano että pidän tästä. Tämä vain muistuttaa minua eräästä onnekkaasta, iloisesta viimekeväisestä päivästä. Sitä paitsi tämä on hauska, jos tietäisitte mitä "tapahtumaa" tarkoitan.
The Rainin legendaarinen Tuuli kulkee, jota yritin opetella Maata Näkyvissä -festareita varten, koska en osannut yhtäkään Rainin biisiä. Kyseessä olivat ekat MN -festarit ever, joihin osallistuin :) Hyviä muistoja siis! Tosi hyviä! Odotan tämänvuotista festariviikonloppua...
Laula ihmisille. Riparibiisimme. En pidä yhdestäkään noista äänitetyistä versioista, ne ovat liian taiteellisia makuuni.
Juha Tapion Mitä silmät ei nää. Tämä muistuttaa siitä, kun ensimmäisen kerran sain hyppysiini levyn Mitä silmät ei nää. Tästä tulee myös mieleen viimekesäinen pikkusten konfirmaatio ja laulukierros, jonka aikana kävimme laulamassa parit biisit kaikille halukkaille pikkusille. Tämän lauloimme omalle pikkuselleni, jonka äiti liikuttui kovasti tästä. Siksi tämä on tärkeä
Jennifer Lopezin Mile In These Shoes. Never say ya can't believe. Hyvä biisi, huonoja muistoja.

2. maaliskuuta 2011

sil se lähtee mil se on tullukki

6. A song that reminds you of somewhere
Jeff Buckleyn Hallelujah, jota lauloin kahden I:n kanssa kitaran säestyksellä paperille käsin kirjoitetuista sanoista riparilla jonakin viimeisistä illoista. Ennen kuulematta, ennen laulamatta opin tämän biisin hetkessä. Tällä on aivan erityinen merkitys minulle. Tässä on kaikki se armo, kaikki se ääretön rakkaus. Pidän radio editistä vielä enemmän.


Tänään oli uskomattoman hyvä päivä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Tänään kaikki tunnit olivat yhteisiä S:n kanssa, ja ymmärsin taas miten tärkeä hän on minulle. Kun pääsimme viimeiseltä tunnilta neljältä, ja koulun piha oli melkein tyhjä ja päällä perjantaifiilis, tajusin että aurinko paistaa yhä. Miten se lämmittikin! Lumi oli sulanut paikoittain sohjoksi - mikä on kyllä harmittavaa koska ostin juuri ne uudet ihanat kengät, joita en voi pitää lumien sulamisen aikaan (sad face...) - ja liukkaus vähän hävinnyt, oli enemmän tarttumapintaa. Kävimme ostamassa piilarinesteen ja nautimme keväisistä tunnelmista. Puhuimme tulevaisuudesta ja kerrostaloista ja ihailimme uutta, valmistumaisillaan olevaa monikulmaista kerrostaloa Mikonkadulla. Erikoinen, mutta kaunis.


S:n luona söimme erittäin hyvin kaikkea sekaisin, latasin hänelle Spotifyn ja manasimme netin hitautta ja katkonaisuutta. Sitten kävi ilmi että joutuisimme kävelemään takaisin kaupunkiin ja teatterille, mutta eipä siinä mitään. Muutama sensuroitava sana ja takki päälle ja menoksi! Eikä edes kestänyt kauaa.


Näytelmän nimi oli Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Näytelmä tuntui aluksi todella typerältä. Se oli yksinpuhelua, siis monologi. Vanhempi mies kertoili elämästään ja lapsuudestaan ja talon hissistä. Sitten hän kertoi kamalia lapsuusmuistoja Pajusen Matista, jota hän pelkäsi. Hän kertoi sukulaismiehestä joka vei hänet vajaan katsomaan neljää suloista miltei vastasyntynyttä kissanpentua jotka tämä samainen sukulaismies sitten tappoi kylmästi heittämällä ne päin seinää ja nauramalla revakasti päälle. Hän kertoi hautajaisista ja häistä.
Miehellä oli joskus ollut koira, joka kuoli juostuaan auton alle. Mies syyttää siitä itseään, ja vannoi koiran kuollessa hänen syliinsä ettei enää koskaan hankkisi uutta koiraa. Tapahtumien edetessä ja olosuhteiden pakosta hän joutui ottamaan koiran jonka nimesi Graceksi, koska hän ihaili Grace Kellyä.


Todella vaikuttava ja upea näytelmä! Se oli koskettava. Rakastin sitä, miten mies nimitti hissiä Enokiksi, koska Kone (Kone valmistaa myös hissejä) luki hissin seinässä sellaisessa paikassa josta sen näki vain peilistä väärinpäin - Enok.


Pitäisi käydä useammin teatterissa. Se on niin erilaista. Pidättelin monessa kohtaa kyyneliä. Annan sille täyden kymmenen, koska se todella yllätti.