i've fallen for a monster

Oi sitä iloa, kun törmäsin Sokoksessa täyteen Mádara -hyllyyn! Just edellisenä päivänä olin kierrellyt luonnonkosmetiikkaosastolla ja todennut sen olevan aika heikonlainen. Olin jo suunnitellut kokeilevani Cutrinin Green -shampoota, mutta sitten tein tämän löydön... ja vitsi mikä uus look näillä puteleilla! Kirsikkana kakun päällä tästä sai -15 % :)

Hyvästi postimaksut ja netistä tilailu, kun näitä nyt saa jo Sokokseltakin!

Ostin jälleen Weledan kasvojenpuhdistusainetta, koska olen aikaisemmin todennut sen hyväksi kuivalle iholle. Purkki on harmi kyllä pieni (75ml), mutta koska se oli tarjouksessa otin sen saman tien.

Mä ja äiti vietettiin lauantaina saunan jälkeen vähän tyttöjen iltaa mun huoneessa fiilistelemällä kynttilöillä. Suunniteltiin joulumenua ja kuusen koristelua, sisustusjuttuja ynnä muuta.

Mä odotan jo kovasti joulua, vaikka haluaisinkin kelien suhteen mahdollisimman pitkään (taas kerran) sinnitellä tennareilla *pusu*

Tennareista puheen ollen: mä aina kulutan kaikki kengät loppuun ennen kuin ostan uudet, ja niin kävi nytkin vaikka olin ehtinyt jo ostaa ja tilata parit kengät ennen kuin nämä tennarit hajosivat. Lenkillä nimittäin ihmettelin miksi näin kuivalla kelillä sukka kastui. Kenkä pois ja havainto: kaikki tennarit näyttävät aina hajoavan kantapäistä.

Ja vitsit, mutta oli huikaisevaa katsella Felix Baumgartnerin hyppyä!
Aika pulssia kiihdyttävää katseltavaa (ja olihan se hienoa)!

two steps from hell

Painajainen. Se kun herää kauhusta jäykistyneenä juostuaan koko yön unissaan uudelleen ja uudelleen pakoon jotakuta. Se kun unessa oven saa lukkoon juuri ennen kuin joku on pääsemässä sisälle.

Mun unessani juoksin pitkin pimeää kaupunkia jotakuta tuntematonta pakoon ja juoksin kahden muun naisen kanssa jonkinlaiseen häkkivarastoon turvaan. Hekin pakenivat jotakuta. Häkkivaraston sisäpuolella oli huurrelasiseinät ja lasin toisella puolella oli kalterit. Toinen naisista sai oven lukkoon täpärästi. Takaa-ajaja alkoi raivoissaan potkia ovea ulkopuolelta niin kovalla voimalla, että olin varma että hän pääsee sisälle.

Kaikkein kamalinta unessa oli se, että näin sen kerta toisensa jälkeen uudelleen. Se oli niitä unia, joiden jälkeen on herätessään peloissaan vaikka kuinka pitkään vaikkei sille ole mitään järjellistä syytä ja vaikka tietää olevansa omassa kodissaan turvassa.

ultra bran vesireittejä olisi täydellinen otsikko

Kävin eilen aamulla kuvaamassa pienimuotoista järveä vähän matkan päässä.

Tiekin oli poikki parista kohtaa vielä aamulla. Jos katsoo tarkkaan niin näkee toisella puolen pyöräilijän kameroineen.

Kaunis aamuaurinko....

if we ever meet again

Tänään postissa tulleessa Mondossa oli hurmaava juttu Länsi-Irlannista. Ei ihme, että teksti oli niin mukaansatempaavaa kun kirjoittajana oli oikea kirjailija, Juha Itkonen. Kuvatkin olivat satumaisia. Kyllä se Irlanti oli upea paikka, sitä ei käy kieltäminen. Jos ihminen voi jonnekin sydämensä jättää, niin se oli varmastikin Howth, Dublinin hiljainen pieni esikaupunkialue meren rannassa.

Tapasimme tällä valaidenbongailupaikalla vanhan miehen, joka kertoi asuvansa jossakin päin sisämaata. Hänen aksenttinsa oli vahva ja vaikeaselkoinen. Pappa otti kamerallani meistä muutaman kuvan ja kertoi, että se oli toinen kerta hänen elämässään kun hän ottaa valokuvan. Olimme ihan hämmästyneitä, mutta niin se oli.

Muistan ikuisesti, että siellä Howthissa ne kaksi kuvaa otti se söpö vanha pappa, jolla oli isot rillit ja joka myöskin kyseli olisiko meistä tappamaan hylkeitä. (Ei olisi.)

Majakanvartijan asunto oli koristeltu kaikenlaisin istutuksin ja ikkunoita peittivät söpöt pitsiverhot.

Välillä aurinkokin paistoi raskaiden pilvien lomasta ja lämmitti ihanasti.

I mean, Howth...!

Tämä oli toivoton yritykseni lievittää matkakuumettani kesäisen matkan muistelun merkeissä,

vaan eipä onnistanut. Tuntuu ehkä pahemmalta.

tuuleen piirretyt vuodet 1980-2000

Ei sitä kartalla näy

eikä sieltä tahtoisi pois

kun kerran siellä käy

toto - I will remember

I was born in the land of the sun and the tall green grass

and I don't understand

how all this has come to pass

how we've come to surround ourselves in a sea of thieves

in a land without learning only the fools believe

I went driving last night on a dark canyon road

had the sky to myself

but I wasn't alone

had the pain of my lifetime for my company

how did it end up like this for you and me?

When love breaks the promise the heart has to keep

it leaves only truth here to find

when the spirit is crushed

and the hurt is so deep

between you and I

Even when love has come and gone

and our hearts have moved along

I will remember

there was a time we had the trust and that always was enough

I will remember

I will remember you

As I open my eyes to one more day the wind burns my face

as it whispers your name

as it's pulling me forward

it tears me free

and the only thing left is the tears for you and me

'Cause when love breaks the promise the heart has to keep

it leaves only truth here to find

when the spirit is crushed

and the hurt is so deep

between you and I

Even when love has come and gone

and our hearts have moved along

I will remember

there was a time we had the trust and that always was enough

I will remember

Even when love has come and gone

and our hearts have moved along

I will remember

there was a time we had the trust and that always was enough

I will remember

I will remember you

kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

Samuli Putro on jokseenkin kliseisellä musiikillaan onnistunut lumoamaan mut, ja tämä kipale Olet puolisoni nyt on yksi mun tän hetken suosikeistani, vaikka aluksi kritisoinkin kovaäänisesti laulun lyriikoita. Kaiken lisäksi laulua voi hoilata koko päivän mielessään eikä se edes ärsytä.

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime postauksen...

Kirjoitukset ovat ohi! Tekisi mieli sanoa että never again, mutta keväällä on jäljellä toinen puolikas. Englannin kuuntelun pisteet laskin aluksi väärin, laskin ne paikkanumeron enkä kokelasnumeron mukaan, ja happy news: pisteet nousivat kolmella. Riippuen tän syksyn pisterajoista odottelen E:tä, jos ihme tapahtuu niin L. Mulle oli jo viime vuonna ihan selviö että kirjoitan englannin syksyllä jotta voin koittaa uusia ellen saa L:ää, se on mulle sellainen kunnia-asia. Pakkosaada.

Maantiede meni huonosti vaikka se onkin mun lempiaineeni, mutta kysymykset olivat kaikki niistä asioista joita en sitten kovin vahvasta haltsannut. Saa nähdä, minkä arvosanan saan siitä. Historian yo oli tänään ja vitsit mulla on hyvä olo! Etukäteen olin niin paljon panikoinut ja suunnitellut uusivani keväällä jos saan jonkun ihan häpeällinen tuloksen... Mut mulla on hyvä olo. Luottavainen.

Oon selkeästi vähän ylisuorittaja koulun suhteen. Mulla oli kauhean korkeat odotukset (ja paineet), enkä edes oikein tiedä miksi.

Rakas ystävä lähti au pairiksi Englantiin, poru siinä tuli kun häntä hyvästelin. Tajusin, että sama poru on vuoden päästä edessä, ehkä vielä pahempanakin kun lähtijänä olen minä. Tulen luultavasti itkeskelemään koti-ikävää aika paljon, mutta jänistää en aio. Mun unelma on päästä maailmalle.

I hate goodbyes.

Viime viikonloppuna koiran kuolemasta tuli vuosi. Onpa kummallista. Äiti sanoi, että tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Musta tuntuu, että koira vielä eilen oli tässä.

Oon hämmentävän kiinnostunut kotimaanmatkailusta. Mun tekisi esimerkiksi mieli lähteä samoilemaan Lappiin, aivan koskemattomaan luontoon keskelle ei mitään. Voisin pakata kimpsut autoon ja tehdä road tripin. Kummallista sekin, koska mua ei ole koskaan kiinnostanut Suomi, olen vain halunnut päästä pois täältä.

No nyt se kaikki on sanottu. Gute Nacht, schlaf gut! Palailen kuvien ja mm taulujen kanssa :)

Aivan ihana kattokynttelikkö kympillä Prismasta. Mun oli pakko saada se.

Fiilistelykuvia siskon luota.

Symppis häkkivaloviritelmä keittiön ikkunalla.

Kylmää ja tuulista oli.

Aallot.

Ihana auringonlasku.

Toto on muuten ihan mahtava bändi. Olen kuunnellut sitä parina päivänä ja ollut ihan blown away.

tell me what you know about dreamin'

UNISIEPPARIKORU, jonka rakas siskoni osti mulle ihan yllättäen.

VEDENTÄYTEISIÄ MAISEMIA.

KOTIKONNUILTA.

wake me up when September ends

Tätä iltaa värittää pienoinen melankolia, en tiedä miltä musta oikein tuntuu. Tekisi mieli itkeä, vaikken tiedä miksi. Mietin, miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita. Miksi mä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Tuntuu, että elän jotain välivaihetta, jonka yli haluaisin vain hypätä. En tee tällä hetkellä mitään, mistä nautin tai mistä saan iloa.

Mä vaan opiskelen. Mä vaan odotan, että koulu loppuu.