every page is our song of how we came and how we'll go

Olen ajatellut paljon kuolemaa ja kuolevaisuutta. Onnellisuutta ja elämän tarkoitusta. Jos kuolisin nyt, niin olenko osannut olla onnellinen ja nauttia kaikesta siitä ihan tavallisesta. Olenko tavoitellut aina jotain muuta sen sijaan, että olisin nähnyt mitä on edessäni? Olenko oppinut elämästä mitään, olenko osannut luopua ja avata uusia ovia pelkäämättä?
Juice Leskinen lauloi että elämä on kuolemista. Oikeastaan elämä on juuri sitä.

maybe it's not about the happy ending, maybe it's about the story

me ollaan piilossa viimeisellä rannalla

yhden löysin, yhden kadotin

yhtä paljon tänään kaipasin

yhtä paljon tänään kuin eilenkin

Kolmas Nainen - Lautalla

niin paljon sanottavaa

En tiedä kuka tässä blogissa asuu, mutta se en ole minä. Jotain uutta on siis tuleva tai tapahtuva. Olen ajatellut paljon viime aikoina - yksin asuessa ei ole mitään muuta kuin aikaa, etenkin jos osaa kätevästi vältellä tiskivuoria ja imuria, joka kuiskuttelee nimeäni kaapin uumenissa. Olen ajatellut vähän kaikkea, elämää ja itseäni ja sen sellaista. En ole vielä saavuttanut mitään mullistavaa, mutta joitain havahtumisia olen kai kokenut. Ehkä tämä pieni ihminen voi jopa oppia jotain matkastaan.

Nyt, kun olen muuttanut omilleni, on asioita joihin en voi enää palata. En voi palata kotiin asumaan (vitsit, mutta elämä olisikin helppoa jos ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään), eikä mikään tule koskaan olemaan niin kuin se ennen oli. Minä vanhenen, kaikki vanhenevat. Minä tulen menemään eteenpäin. Uusiin asioihin. Sellaisiin, jotka toiset ovat jo kokeneet. Elämä on kummallista. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Ja vain kuolema tekee elämästä merkityksellisen.

"Pöydällä kyniä ja paperia

Keskeneräisiä lauseita

En niitä koskaan valmiiksi saa

Ei ole mitään sanottavaa

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin

Kaiken todellisen kadotin

Myöhässä viikon on tuo kalenterikin

--

Tyhjää paperia kirjoitan

Ja kerron sinulle sen mitä tarkoitan

Etten lauseita valmiiksi saa

Kun on niin paljon sanottavaa"

Egotrippi - Unihiekkaa

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, varoita ei myrsky matkoistaan,

arvaamatta maailman tuulet lastaan riepottaa.

Toisiamme hetken saamme kantaa pitkin maailman pintaa karheaa,

hetken verran kohti taivaanrantaa kurkottaa.

Juha Tapio - Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan

the one with the apartment

there's no place like home

Täällä meitsi asustaa nyt.

Sinä olet ihminen, muistatko

Mä olen ajatellut että mulle henkilökohtaisesti on aivan sama jos jossakin on jotain levottomuuksia, se ei liity muhun mihinkään. Tiedän, se kuulostaa tunteettomalta. Uutisista tulee sitä samaa toitotusta joka päivä. Joka ikinen päivä. Sille turtuu. Sitä ei ajattele. Siltä sulkee korvansa. Siihen tottuu. Mutta oikeestihan ne on siellä meidän sisaret ja veljet jotka kärsii. Meidän jokaisen lähimmäiset, ne on siellä äärimmäisessä hädässä.

Tein sen virheen että katsoin Iltalehden sivuilta videon jostakin joukkopahoinpitelystä Ukrainassa. Täällä Suomessa meillä on asiat niin hyvin, ettei tule edes mieleen millaista jossakin muualla oikeasti on. Mitä se tarkoittaa, että valtio on kaaoksessa. Että kansa jakaantuu. Että ihmisistä kuoriutuu petoja.

Se on kauheaa.