look across the water

Mulla on niiin hyvä olo...♥

Tänään oli tosi hyvä päivä, vaikka saatoinkin ärsyttää siskoani hieman... Anteeksi :\ Oon siis tänään siivonnut, tiskannut, imuroinut, leiponut ja suunnitellut keittiöremonttia. Leivoin suklaakakkua ja marenkipaistosta... omnomnom! Ja keittiö näyttää nyt tosi siistiltä :)

Tuikkuja tarjottimella, jonka laitoin tiskipöydälle.

Siivoilin ;) Tuo sininen taulu ei tässä kuvassa edes näy hyvin, voisin joskus sitä kuvailla.

 Se on satumaisema.

Lämpöö ja valoo, laulaa Jukka Poika.

Ihanaa fiilistelyä ja suunnittelua tänään äidin kanssa. Isäkin oli yllättävän innostunut remontista, kun se pääsee käsillään tekemään :) Lämmitin äsken hernekeittoa, kun tajusin etten ole vielä tänään edes syönyt...

Luonnostelin keittiön ja tuleva look on nyt selvänä mun mielessä, täytyy katsoa mitä mieltä sisko on - mehän ollaan ne "perilliset" (insidevitsi) joten saadaan suunnitella ;D Plus meillä on ideoita ja freeshiä näkökulmaa ja silmää ja intohimoa muutenki tämmösille!

Huomenna isän kanssa katsomaan keittiöitä kaupunkiin! ♥

Nyt menen piirtämään puhtaaksi noi keittiöpiirustukset ja katselen värikarttoja ja selailen sisustuslehtiä... lempipuuhaani. Pitää alkaa henkisesti valmistautua palaamaan kouluun maanantaina... raah.

Loppuun vielä Amy Winehousen Valerie, josta mulle tulee aina mieleen leffa Barbershop ja joulu. Barbershop oli myös jouluinen leffa.

mother earth

Katsoin äsken isän ja äidin kanssa yhden Ylen luontodokumentin. Niitä on katsottu aina saunan jälkeen mun lapsuudesta asti. En ole koskaan kestänyt katsoa eläinten raakuutta, säälimätöntä tappamista ja saaliilla leikkimistä. Mutta tämänpäiväisen jakson jälkeen koin ahaa-elämyksen.

Maailma ei olekaan kaikki tässä, että me teemme työtä ja rakennamme. Elämä ei ole kaikki tässä. Luonto elää ja kaikilla eläimillä on aikansa ja ainutkertaisuutensa, ja ne hallitsevat sellaista osaa maailmasta jota emme tule koskaan tuntemaan. Jos me tuhoamme luonnon, olemme miljoonia ihmeitä köyhempiä ja vain odotamme että tuhoamme itsemme. Koska jos annamme yhdenkin lajin kuolla, tapahtuu se pian meillekin.
Luonto on Jumalan, Jumala on luonnossa. Mitään muuta emme ole tehneet kuin tuhonneet ja jalostaneet sitä itsekkäästi omiin tarkoituksiimme. Luonto on ollut mutta me olemme vain rakentaneet.

Kun katson tuollaisia ohjelmia, kaikki käsitykseni elämästä ja uskosta ja oikeudenmukaisuudesta järkähtävät hetkeksi. Elän vain tätä hetkeä, tätä päivää jona käyn koulussa ja stressaan kokeista. Ikään kuin ne olisivat maailman tärkein asia. Olen sokea ympäristölle. Me kaikki olemme.

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
Ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa, valittaa.

Kappale 'Maan valitus' sopii tähän kohtaan täydellisesti. Kuulin tämän joskus, kun olin pieni. En ole varma kenen se alunperin on. Youtubesta löytyy vain Pate Mustajärven versio, hänen se ei ainakaan ole. Tämä on vanha biisi. Otteita laulusta:

Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan...

Ihmiskunta sitten varttui
rautamiekkaan käsi tarttui...

Ja kansa nousi kansaa vastaan
turhaan itki äidit lastaan...

Vanha puu nyt seuraa hiljaa
kuinka sade ruokkii viljaa
ihmisveljiin vielä uskoen ja yhä toivoen,
että vältettäisiin uusi uhka
ettei peittäis' musta tuhka
Luojan luomaa lahjaa ihmisen

Sanoittaja, olet tehnyt todellisen laulun.

Tuli myös mieleen koko luomiskertomus. Ja evoluutioteoria, jonka mukaan olemme tulleet apinoista. Tavallaan voisin uskoa siihen, mutta se on vain yksi hatara väite. Miten joku voi väittää meidän kehittyneen apinoista? Voiko nykyäänkin joku apinasuku kehittyä niin, että niiden jälkeläisistä tulee yhä enemmän ihmismäisempiä ja lopulta joku apina synnyttää täydellisen ihmisen? Jos niin käy, mitä sille ihmiselle tapahtuu? Jos joku löytää tämän ihmisen, jos joku sattumalta kuvaa luontodokumenttia jossain päin maailmaa ja todistaa tämän ihmisvauvan tulevan ulos apinasta?
Entä jos Jumala on luonut tämän kaiken, minne me olemme vain jotenkin päätyneet? Ehkä kehittyneet apinoista, ehkä suoraan Aatamiksi ja Eevaksi? Jumala käski viljellä ja varjella maata ja täyttää se. Entä jos maailma ei olekaan meille? Jos meidän tehtävämme täällä onkin ymmärtää se? Varjella luontoa, viljellä. Elää sovussa luontokappaleiden kanssa
 Jospa ihminen on vain eläin toisten joukossa. Mutta olen siitä aivan varma, että ihminen ei ole järin älykäs. Ihminen ei ole älykkäin. Me olemme tuhonneet maapalloa jo kauan. Kun joku kertoo voivansa pysäyttää ilmaston lämpenemisen ja kasvihuoneilmiön ja saavansa sademetsien hakkuun loppumaan, sitten voin uskoa.
Sekin on jo ristiriidassa kaiken maailmankaikkeudessa vaikuttavan aineksen kanssa, että rakennetaan älyttömän korkeita pilvenpiirtäjiä, joita ei suojella mitenkään ja joihin terroristit sitten osua täräyttävät. Miksi luontoa täytyy koko ajan uhmata ihan tieten tahtoen tällä tapaa? Miksei niihin helvetin öljytankkereihin laiteta niihin kuuluvia kaksoispohjia?

Luonto on ihmeellinen, ihminen ei voi koskaan käsittää sitä tai sen arvoa. Se on täynnä salaisuuksia, asioita joista meillä ei ole vielä mitään käsitystä. Enkä ole varma, onko meidän tarkoitettukaan ymmärtää.

Tuntuu, että nykyään ihmiset ajattelevat vain itseään ja ihmisiä. Entä eläimet? Entä Afrikan villi luonto, sademetsät? Sielläkin on elämää. Entä alkuperäiskansat, heimot? Entä bambu- ja kaislamökeissä asuvat perheet likaisten jokien penkereillä?

Nyt kun sain tämän kirjoitettua, tuntuu tosi pahalta. Jonain päivänä aion omistaa kaikkeni sille, että kierrän ympäri maailmaa ja kirjoitan siitä. On varmaan outoa lukea jotain tällaista mun pohtimana. Mutta sitten et tunne mua tarpeeksi hyvin.
Eräs bloggaaja kirjoitti ystävänsä sanoneen, että hänen mielestään elämän tarkoitus on etsiä. Aion etsiä. Aion vielä jonain päivänä löytää.

making use of all this time

What a day.


Ensimmäiseksi mun pitää mainita, että löysin tänään uudelleen yhden lempibändeistäni - Maroon 5. Maroon 5:n levy Songs about Jane on silkkaa täydellisyyttä. Sen biiseissä on jotain uskomatonta taikaa, enkä ikinä kyllästy niihin. Latasin ne taas kännykkääni että saan bussissa kuunnella :)

Mistä tulikin mieleeni - syysloma alkoi, bailandoo! Kivoja suunnitelmia S:n kanssa syysloman jälkeen, nyt sillä on muutto edessä. Ajattelin tehdä koulutöitä pois rästistä - muun muassa uskonnon esseen 'Kuinka uskonto näkyy', johon etsitään uskontoa koskevia lehtijuttuja. Aloittelen äidinkielen kirja-elokuva -vertailua ja tiedonhakutehtävää ja luen käytyjä asioita... Siinä se "loma" varmaa meneekin. "Making use of all this time" laulaa Adam Levine.
Pitäisi ostaa piilareille uusi neste ja talvikengät♥

Tänään oli a-i-v-a-n järkyttävä päivä. Jouduin käymään terveydenhoitajan luona ottamassa lääkettä ja huilimassa vähän aikaa. Joka kerta, kun nousin ylös, meinasin pyörtyä. Oksetti aivan mielettömästi, näin tähtiä. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Jossain vaiheessa oikeasti pohdin, pitäisikö soittaa ambulanssi. On ihanaa olla nainen♥

Muuten oli tosi kiva päivä ja katsottiin maantiedossa kiva video tuulista. Tai no, kiva ja kiva. Näytettiin tuhansia tuhoutuneita koteja ja kerrottiin hurrikaaneissa surmansa saaneista, ja kotinsa menettäneistä ihmisistä. Mutta muuten se oli musta mielenkiintoinen video. Maantieto on oikeasti kiinnostavaa, tehtävät vaan on pirun vaikeita. En tajua miten tulen selvimään kokeesta.

Tänään nuorteniltaan, aiheena armo. Vähän tavallaan harmittaa että missasin edellisen illan, koska silloin aiheena oli "Pyhä puhuu". Se olis ollut kiva ilta kokea, mutta silloin oli myös ykkösten maineikkaat bileet. Kyllä siellä piti kerran elämässään käydä. Illalla lainaan Sariannalle P.S. Rakastan sinua (kröhöm, siskoni kirja, jonka olen ominut) ja sitten menen siskolle yöksi :)

Oletko huomannu miten kauniilta kaupunki näyttää märän autonlasin läpi,

ja miten kauniilta näyttävät valot niiden hajotessa ikkunan vesipisaroihin?

P.S. Miten tällaista voi ylipäätään tapahtua meidän ajassamme?

Hauskaa syyslomaa kaikille! ♥

TÄMÄN POSTAUKSEN KUVAT EIVÄT OLE OMIANI! KUVAA NAPSAUTTAMALLA PÄÄSET ALKUPERÄISELLE SIVULLE!

weekends are the best

Ihana viikonloppu taas kerran! :) Perjantaina valmistauduin ykkösten bileisiin, ja ajeltiin kaupunkiin lukiolle. Sieltä jatkettiin matkaa bussin perässä kohti Lassilaa, jonnekin maailman perimmäiseen kolkkaan. Porukkaa alkoi tulla yhdeksän maissa enemmänkin. Musiikki soi kovaa ja basso tärisytti lattiaa. Porukka tanssi ja lauloi mukana. Siskon luokse päästyäni olin kuolemanväsynyt.

Lauantaina oli messuharjoitukset kirkossa, siellä oli kylmää ja kädet jäätyivät. Sovitukset kuulostivat kyllä aika hyvältä, vaikka jossain biiseissä joku aina myöhästyi. Sitten siskolle yöksi, tilattiin mielettömän hyvää pizzaa ja ranskalaiset ja herkuteltiin oikein kunnolla ja heitettiin hervotonta läppää :) Mitä tekisin ilman sinua, sisko?♥

elämäni kirjojen mukaan

Oletko mies vai nainen?

-Pikku Heidi

Kuvaile itseäsi.

-Laulun lahja

Kuinka voit?

-Hylynryöstäjä

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.

-Kallis kotimaa

Mihin haluaisit matkustaa?

-Naurujen maa

Kuvaile parasta ystävääsi.

-Herrasmiehiä ja huijareita

Mikä on lempivärisi?

-Siniset Viipurin illat

Millainen sää on nyt?

-Tuulen puolella

Mikä on mielestäsi paras vuodenaika?

-Kesän korkea taivas

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

-Hitaasti kudotut nopeat hetket

Mitä elämä sinulle merkitsee?

-Kohti

Millainen parisuhteesi on?

-Salainen rakkaus

Mitä pelkäät?

-Ihmiskunnan loppulaukka

Päivän mietelause?

-Tuntemattomalle Jumalalle

Minkä neuvon haluaisit antaa?

-Rakkaudessa erottamattomat

Miten haluaisit kuolla?
-Maan ääreen

Mottosi?
-Valvon että nukut

Kirjat ovat siskon hyllystä, omistani tekemällä näistä olisi tullut todella erilaisia.

heavy wings grow lighter

Joku ilta aloin itkeä muistellessani peruskouluaikoja. Vaikka niihin sisältyi niin paljon kaikkea kamalaa, tuli ikävä. Esimerkiksi eräs ala-asteaikainen ystäväni muutti Harjavaltaan, ja S meni hyvästelemään häntä. S sanoi itkevänsä aivan vuorenvarmasti. "Ko joutuu hyvästelee lapsuudenystävänsä", hän totesi. Muistelin kaikkia hyviä aikoja 3-4-luokilla, jolloin olimme kyseisen Harjavaltaan muuttaneen tytön kanssa erottamattomat. Olimme parhaat kaverit, ja luulin niin olevan ikuisesti.

Tekisi mieli kysyä, miten hänellä nyt menee ja mitä hän on pitänyt uudesta oppilaitoksestaan. Jokin kuitenkin pidättelee, sanoo että "älä kysy, ei sitä sunkaan asiat kiinnosta". Voi kun minäkin olisin voinut hyvästellä hänet.

Äsken tuli mieleen eräs toinen tyttö, johon tutustuin yläasteella, kun meidät laitettiin samalle luokalle. Riitelimme joskus, jokin toisessa ärsytti aina suunnattomasti ja olimme ilkeitä toisillemme, mutta oli niitä hyviäkin päiviä, jolloin juttelimme ja olimme samaa mieltä asioista, olimme samassa porukassa. Muistan, miten hän aina väitti opettajalle vastaan fysiikan ja kemian tunneilla, ja keikkui tuolilla. Ärsyynnyin suunnattomasti siitä, että hänen piti aina valittaa kaikesta.
Meistä olisi saattanut tulla läheisempiäkin ystäviä, jos olisin yrittänyt enemmän.
Minulla on ikävä hänen hymyään, se on jotain korvaamatonta.

En saa ikinä niitä aikoja takaisin. Mutta ehkä on ihan hyvä katsoa tulevaisuuteen ja antaa muistojen levätä, ehkä aika kultaa nekin joskus.

"voikaa hyvin aamun uutisiin"

Kaija Koon ihanuuksia:

Seitsemän meren lokikirjaan
kirjoitan "väsyin entiseen miehistöön"
Ja kaikessa rauhassa niin hiljaa
on uusi laiva valmiina lähtöön

Miten tämä kuvastaakin tämänhetkisiä fiiliksiäni niin hyvin? Kaikki on vähän enemmän ja vähemmän vinossa ja kumollaan, enkä osaa koota niitä enää takaisin. En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta.

Koskaan ei voi olla nykyisyydestä varma, koskaan ei tiedä mitä toinen oikeasti ajattelee. Ketään ei lopulta tunnekaan, ei osaakaan enää tulkita. Keinuttelee vain luulojen lempeissä aalloissa täysin tietämättömänä todellisuudesta.

Ja kun luulet, että kaikki on hyvin, joku tulee aivan salaa ja hiljaa, vetää maton jalkojen alta, eikä sen alla pohjaa enää ole. Ei koskaan ollutkaan, tai sitten se on kulunut pois hiljaa ajan myötä. Ei se kestä vihaa eikä raivoa, ei rakkautta, suruja, ei kestä kyyneleitä, murtuu pois.

Minä tiedän sinun aina olevan siellä
mihin ikinä tieni mennä voi
Aivan tiettömälläkin tiellä minun tuulessani soi

Ja sitten katkelma yhdestä biisistä, jota olen aina rakastanut.

Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?

Hän on piirtänyt viestin karttaan,
siellä lukee: "Vie minut turvaan."
Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään

Kaija Koota olen rakastanut koko ikäni, pienestä asti. Muistan ne syyspäivät kun kaiuttimista soi joku näistä unohtumattomista kappaleista ja äiti teki munakokkelia. Kaija Koo on kuolematon ♥

Sotilas tuntematon kulkee
ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu
kuvaa tyttönsä katselemaan
Silmiä se kirvelee
kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee
kun kotiin kirjoittaa

P.S. Paha tuuleni katosikin heti kuin tuhka tuuleen, wonder why?

Tuuli tuule sinne missä muruseni on

Rakas Manu. Olethan kiltisti taivaassa, äläkä pissaa pilvenreunalta toisten päälle. Se EI ole kilttiä.
Olit oikea persoona, kaikkien lellikki, vaikka isä yrittikin inhota sua. Kyllä se susta silti piti.
Rakkaudella, omistaja. ♥♥♥♥

"näin harjoittelen käyttämään päätäni"

Minä
*sanoo laskun*

kuulitko

onko se oikein?

harjottelen käyttää päätäni. etten tarvii aina laskinta.

Siskoni
ootas

oikea vastaus on

Minä
tittittttidiiiiii

rumpujen pärinää

...........

Siskoni
:D

- -

Minä
ja siihe loppu mun fysiikan laskujen osaamine. millai lasken 1,25 h minuuteiks.

Siskoni
just

no mietippä

montako minuuttia on tunti?

Minä
ja millai ilmotan desimaalilukuna 1h 30 min?!

no 60 muniittia

Siskoni
muniitti :D

onks teil vastauksia kirjan takana?

Minä

on laskujen vastaukset

Siskoni
eiks näihin sit ole?

Minä
on

Siskoni
ku rupesin miettimään et onko se 1,25 h niinku et se 25 ois jo minuuttei siin et niinku 60min plus 25min tai tarkotetaanko sillä 0,25 tuntia.......

katos sieltä vastaus tohon 1,25h juttuun

Siskoni
täs on ollu a) 2,5h b) 3,4h ja nyt c) 1,25h

ihan sama

en osaa kuitenkaa

Siskoni
siis mitä? oliko toi 1,25 joku vastaus johonki vai? luulin et se piti muuntaa

ja tol asenteel ei taaskaan päästä kovin pitkälle

Minä
SE OLI SE KYSYMYS JUMALAUTA

Siskoni
en jaks sit alkaa tähän ko heti hermostut ja alat kirota

adios

Minä
no sä oot nii tyhmä ettet tajuu

en hermostunu

äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo

Missä mun unet? Missä kaikki pelottavat, hassut, hullunkuriset, täysin järjettömät ja missä mun enneunet? :( ei ole kivaa.

Lukiopaineita, lukiopaineita. En tule selviämään koeviikosta. Hyperventiloin kun ajattelenkin sitä. Ja voi hitto, tänään piti lukea viikon aikana käytyjä kappaleita, DAMN!

Tänään käytiin kaupungissa asioilla, menin siskon seuraksi parturiin ja yritettiin myös käydä napsauttamassa mulle korvakorun rustoon. Tätä seurasikin varsin koominen tilanne:

Kultasepänliikkeen myyjä mulle: "Nii sä olet 18?"
Mä: "En."
Kultasepänliikkeen myyjä siskolle: "Mut sä olet hänen äitinsä?"
Sisko: "Öö, en."

Hei siis näytänkö mä muka siltä et oisin sen äiti? :D

Tähän väliin, Pariisin Kevään - joka on aivan älyttömän hyvä bändi - MySpacesta biisi nimeltä Invisible man. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

oota vaan niin näät
oota vaan, jotain karmeaa tapahtuu
mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi
ei mua kukaan nää
mä oon invisible man

P.S. Tuolta MySpacesta voi siskokin kuunnella ilman älytöntä odottamista.