on a crusade

A UFO arriving?

Leibniz

Mua jäi vaivaamaan niin paljon se mun unen Minä puhun verta, että tein siitä anagrammin. Vastauksina tulivat ampunut vihreän ja ampunut hirveän. Eipä paljon valaise. Mietin jo innoissani, josko lauseesta muodostuisi jotain järkevää tai vaikkapa jonkun ihmisen nimi.

Tässä katkelma edellisen bloggauksen kirjasta:

Lähin appelsiini oli vierinyt vadin reunalle, ja minun toinen jalkani oli aivan sen vieressä. Vihanneskauppias oli yhä selin minuun. Hänen apulaisensa - osapuilleen Cassisin ikäinen poika - pakkasi parhaillaan laatikoita hänen kuorma-autoonsa. Ranskan teillä ei liikkunut siihen aikaan juuri muuta kuin busseja. Minä päättelin, että vihanneskauppias oli varakas mies. Niinpä minun oli helppo vakuuttaa itselleni, etten oikeastaan tehnyt kovin väärin. Olin katselevinani kauppiaan perunasäkkejä ja hivutin samalla puukengän pois siitä jalasta, joka oli vadin vieressä. Sitten koukkasin lähimmän appelsiinin vaivihkaa vadilta paljailla varpaillani. Se kävi kätevästi, sillä olinhan kiipeillyt vuosikausia puissa. Kuten olin suunnitellutkin, appelsiini vieri myyntipöydän pukkijalan viereen ja jäi melkein piiloon pöytää peittävän vihreän pressun alle.

Minä laskin heti korini appelsiinin suojaksi ja kumarruin sitten muka ottamaan kiven pois puukengästäni. Näin jalkojeni välistä, että kauppias nosteli juuri viimeisiä vihanneslaatikoita autoon. Hän ei huomannut että sujautin appelsiinin koriin.

Lastenleikkiä. Varkaus oli ollut lastenleikkiä. Sydämeni jyskytti ja poskeni hehkuivat niin helakanpunaisina, että pelkäsin hirveästi jonkun huomaavan sen. Minusta tuntui, että korissani oli käsikranaatti. Oikaisin muina miehinä selkäni ja käännyin kohti äidin myyntikojua.

Sitten jähmetyin paikoilleni. Yksi saksalaisista katseli minua torin toiselta laidalta. Hän seisoi suihkukaivon vieressä vähän kumarassa palava tupakka kourassaan. Kukaan ei mennyt hänen lähelleen, joten hän seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään katse kiinnittyneenä minuun. Hän oli varmasti nähnyt, miten varastin appelsiinin. Hän ei ollut voinut olla näkemättä sitä.

Minä tuijotin häntä vähän aikaa kivettyneenä. Kasvonikin olivat jäykät. Muistin liian myöhään, mitä Cassis oli kertonut saksalaisten julmuuksista. Aloin aprikoida, mitä saksalaiset mahtoivat tehdä varkaille, sillä sotilas katsoi minua edelleen. Sitten hän iski minulle silmää. --

Tärisin niin, että uskoin äidin huomaavan sen väistämättä, mutta hän ei ehtinyt juuri sillä erää vilkaistakaan minua. Vaistosin että sotilas tarkkaili minua yhä takaapäin, ja hänen lystikäs, veitikkamainen silmäniskunsa vaivasi minua kuin otsaan lyöty naula. Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan perikatoa, joka ei tullutkaan.

Joanne Harris, Appelsiinin tuoksu

P.S. Sain vihdoinkin lääkäriajan ja mulle määrättiin lääkkeitä poskiontelotulehdukseen! Kamalaa kun joka päivä pää on kipeä. Erittäin häiritsevää.

P.P.S. Huomenna on historian koe, jänskättää! En voi sanoa lukeneeni mitenkään erityisen huolellisesti...

we all need a pantomime to remind us what is real

Hyi hitto mitä painajaisia olen nähnyt.

Viime yönä näin jotain aivan hullua unta, jossa hakkasin jonkin punaisen puutalon seinään puisia valkoisia kirjaimia ja niistä muodostui lause Minä puhun verta. Minä puhun verta. Hyi hitto.
Sitten siitä talon ohi kulki joitain vanhempia ihmisiä ja he tuijottelivat minua ja touhujani paheksuvasti, joten otin kirjaimet irti. Koko unen ajan tunsin kamalan syyllisyyden tunteen. Unessa minä myös lensin meidän kuistilla ja autotallissa. Se painottomuuden tunne oli huimaavaa, uskomatonta. Samanlaista kuin joskus sängyssä silmät kiinni maatessa tuntuu siltä, että sänky kieppuu ilmassa. Onko teistä koskaan tuntunut siltä?

Tänään luin loppuun Joanne Harrisin kirjan Appelsiinin tuoksu. Toinen niistä kirjoista, jotka muistan hyvin elävästi. En muista, lukiko siskoni sitäkin minulle, vai luinko sen itse. Anyway.

Kaikki alkoi viattomasti yhdestä varastetusta appelsiinista hedelmäkojun luona Angersin torilla. Vain ystävällinen silmänisku, ja nuori saksalainen sotilas lumosi yksinäisen, isättömän yhdeksänvuotiaan. Sinä saksalaismiehityksen kesänä Framboise sisaruksineen pääsi kielletyn hedelmän makuun.

Mutta pienestä vilpistä kasvoi suuria valheita. Ja lopulta murhenäytelmä, joka pakotti Framboisen perheineen pakenemaan kotikylästään Loiren varrella.

Kun Framboise leskeksi jäätyään palaa kotitilalleen ja perustaa pienen ravintolan, sota-ajan synkistä tapahtumista on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Mutta kyläläiset eivät ole unohtaneet.

Enkä osaa vieläkään olla itkemättä.

Hyvää nimipäivää, Manu ♥

let the good vibes get a lot stronger

Tiedättekö sen tunteen, kun makaa pihalla aurinkotuolissa ja aurinko porottaa kuumasti? Sitten aurinko menee pilveen ja luomien takana oleva kirkkaus tummuu. Iho nousee vähän kananlihalle. Kuulet vain tutun tien kohinan ja ehkä joidenkin lintujen siritystä. Tästä on kesät tehty.

Kuunnelkaahan tämä ihana biisi :)

I wrote you some soft songs

Katsokaapas tätä! Kyllä täälläkin osataan :)

Tämän upean kuvan nappasin Saran blogista. En tiedä kenelle kunnia kuvasta kuuluu, mutta vau!
Katsokaa noita portaita!

P.S. Kyllä, päivittelen niitä musahaasteita vielä. Joku päivä.

Yksi läheinen nukkui pois. Tulen kaipaamaan.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

23/03/2011

Eilen tapahtui puukotus meidän koulussa, tieto vahvistui tänään. Eikä kukaan uskonut kun sanoin mitä näin.

Aika pysäyttävää. Maailma on täynnä sekopäitä.

postcards

Marit Björnegran, Mummolassa.

Marit Björnegran, Valkoinen talo.

Anteeksi nämä tökeröt kuvat. Tiedättekö mistä olen aina pitänyt? Postikorteista, kauniista postikorteista. Lapsena en koskaan halunnut antaa niitä hienoja postikortteja kenellekään. Taisin olla vähän itsekäs, kun annoin kavereilleni niitä vähän rumempia tapauksia, ja pidin kauniit itse.

Kuvissa on kaksi Unicefin postikorttia, aivan ihania ja satumaisia! Ylempi on minun, alemman osti äiti ja siskokin osti upean saaristokortin, samaa sarjaa.

20/03/2011

12. A song from a band/artist you hate

Otan ihan periaatteesta tähän nyt tämän Justin Bieberin kappaleen Baby. Inhoan kaikkia teinitähtiä ja lapsiartisteja. Inhoan teinien ihkutusta.