Äidin hääkoru. Se on tehty äidin tädin, eli siis mun isotädin korvakoruista kultasepän luona. Äidin täti matkusteli paljon ympäri maailmaa ja kävi kaikkialla. Hän toi monia matkamuistoja mukanaan, meilläkin on joitain niistä. Hänellä oli hyvä maku koriste-esineiden suhteen :)
Tämän sormuksen äiti lupasi mulle. Aion viedä sen kultasepälle pienennettäväksi.
Olisi mahtavaa jos nykyäänkin voisi elää kuten ennen vanhaan. Pestautua jollekin alukselle töihin ja nousta määränpäässä kyydistä. Mutta ei. Tänä päivänä matkoja varten pitää säästää rahaa. Ei voi tuosta noin vain lähteä kiertämään maailmaa mukanaan vain välttämättömimmät tavarat. Maassa oleskeluun tarvitaan yleensä viisumi ja jotta saisi rahaa seuraavaan matkaan pitää työskennellä - siihen tarvitaan työlupa.
Päätin että luen jonain päivänä Kyllikki Villan matkoista kertovat kirjat. Hän on kirjoittanut ne itse. Hän matkusti rahtilaivoilla ympäri maailmaa ja kirjoitti.
Tänään oli kaivattu kyläily- ja ystäväpäivä :) Ensin ajelin yhden kamutsin uutta kämppää katsomaan ja sitten lähdin pelailemaan pesistä tositosi kivojen ihmisten kanssa! :) Oli ihan sikamahtavankivaa, jollei oteta huomioon tapaturma-alttiutta :\ Moni sai pallosta ruumiinosiinsa ja jopa naamaan. Yksi kaatui skootterilla. Tähän asti meitsi on säilynyt vammoitta, mutta enpä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Kuitenkin kaadun portaissa ja katkon jalkani. Vannon, etten tänään enää juokse portaissa.
Näitä illanviettoja lisää! Sain muuten kerran kopin, eli tein haavan! Kyllä mäkin jotain osaan. Ja osuin mailalla palloonkin. Ja hyvällä porukalla hauskaa pitäessä liikunta voi oikeasti olla hauskaa! Todettu tänään. Siten opastin vielä yhtä kamua nappaamaan pallon räpsään.
Nyt mun kädet haisee ällöttäviltä hikisiltä räpylöiltä.
Ah, ihana sade. Rakastan sateen ropinaa kattoa vasten. Iltaisin on ihanaa maata sängyssä katonlappeen alla ja kuunnella sateen ääniä.
Liittyen tulevaisuudensuunnitelmiin, olen suunnitellut unelmieni taloa. Se on joku Kannustaloista ehdottomasti, pienillä muutoksilla ja ratkaisuilla maustettuna. En ole ihan varma mikä sisustustyyli on mua itseäni, mutta pidän valoisuudesta, väreistä ja kontrasteista. Esimerkiksi tummat puulattiat, ja nimenomaan aidot puulattiat, ei laminaattia tai parkettia, ovat mun juttu. Pidän etnisistä vaikutteista ja tietyistä itämaisista vivahteista.
Rakastan yksinkertaisuutta, ja joskus vähemmän on enemmän. Pidän selkeistä tilaratkaisuista ja inhoankin talopiirrustuksissa turhia monimutkikkuuksia. Haluan että omassa talossani on tarpeeksi säilytystilaa. Iso vessa täytyy olla. Alakerrassa pitää olla erillinen tv-huone. Haluan työhuoneen yläkertaan, ja sieltä pitää olla käynti parvekkeelle. Yläkerrassa on oltava myös tarpeeksi iso aula tv:n katselemiseen sohvalta.
Rakastan vanhoja puutaloja. Olisi mahtavaa ostaa joku vanha, terverakenteinen talo ja kunnostaa se. Vanhoissa taloissa on sitä jotain.
Inhoan rinnetaloja. En siis koskaan tule muuttamaan rinnetontille. Never say never, aye?
Nostalgiaa tältä vuodelta. Olen tämän vuoden aikana laajentanut musiikkimakuani rajusti. Tästä biisistä on hyviä muistoja, sateisia kotimatkoja bussissa. Hämäriä aamuja matkalla lukioon. And I'm loving it.
Ja edellisessä bloggauksessa mainitsemani (vielä) supersalaiset suunnitelmat muotoutuvat ja edistyvät! Saattaa olla että kuulette niistä hyvinkin pian. Saanen pitää pientä jännitystä yllä?
Tänään olin tosi ihanilla sisustuskutsuilla! Sisustuskutsujen emännän, Sanna-Riikan, koti oli ihana, vanha remontoitu talo. Tunnistin talon "vanhuuden piirteet" koska ne näkyvät samanlaisina meidän talossamme - tietyt ajalle tyypilliset elementit. Ihastuin talon keittiöön. Pikkunaposteltavat olivat sekä ruokaa silmille että suussasulavia :)
Viime viikkoina on ollut aikaa miettiä sitä mitä haluan elämältä. Yksi isoimmista mielessä pyörineistä ajatuksista on ollut jatkokoulutus. Kerron lisää myöhemmin, jos näistä mun suunnitelmista tulee jotain.
Tänään kesän ensimmäinen nuortenilta. Uidaan ja grillaillaan. Palautan kavereille parit leffat ja tapaan muutaman ystävän joita en ole taas nähnyt pitkään aikaan!
Mun uudenvuodenlupaushan oli että näen enemmän ystäviäni. Jotenkin en vain jaksaisi lähteä kotoa. Miksi sekin voi olla niin vaikeaa?
Onko koskaan tuntunut siltä, ettet jaksa elää? Ihmisen mieli on mitä sekopäisin keksintö. Sen labyrinttejä tai kiemuroita ei kukaan tule koskaan selvittämään. Yhtenä iltana tunnet olosi niin surulliseksi ja yksinäiseksi että haluat kuolla ja seuraavana suunittelet tulevaisuuden taloasi.
Olen kyllästynyt ihmisiin. Mutta arvatkaapa mistä sain energiaa? 1) Sisustuslehden (Toivekoti) kauniisti remontoidusta talosta. Kyseessä on 1800-luvulla rakennettu ihana tammisaarelainen koti. Perhe teki valtavan työn käydessään 80-luvulla uudelleenpinnoitetun talon kimppuun. Pinnat oli silloin siis päällystetty muovimatoilla ja lastulevyillä, kuten jutussa sanottiin.
En ole koskaan ollut puunväristen huonekalujen fani, mutta tämän jutun ansiosta suorastaan rakastuin niihin. Talon keittiö on todella kaunis. Kerrankin joku todella tietää, mitä tekee. Tuo eteiseen esiin kaivettu ja puhdistettu hirsiseinä on kaunis, vaikken yleensä niistä pidäkään. Olohuoneen vihreä, alkuperäinen kakluuni on hurmaava. Päämakuuhuoneessa on ihana rottinkinojatuoli. Rakastan rottinkisia huonekaluja. Talo on kokonaisuudessaan yksinkertaisen kaunis.
2) Vaatteet. Löysin Elloksen alennuksista ihania kesävaatteita, taas. Jep, olen materialisti ainakin jossain määrin.
