 |
| tunnelmakuvia rippileiriltä. lisää myöhemmin, kun saan dublinin-kuvat koneelle! |
3. elokuuta 2012
13. heinäkuuta 2012
I belong to this state of mind
Mulla soi koko ajan päässä Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Huomisaamu lähenee kovaa vauhtia enkä meinannut millään nukahtaa eilen illalla! Kun vihdoin sain unen päästä kiinni, heräilin pitkin yötä mm. rankkasateeseen ja siihen että ikkunani oli apposen auki. Lisäksi näin jotain todella levotonta ja pelottavaa unta, jossa lempiserkkuni ratkaisi Da Vinci -koodin.
Helsinki-Vantaalle lähdetään kahdeksan maissa aamulla. Kyllä mua vähän jännittää mutten jotenkin usko tätä todeksi, niin että se ei oo vielä iskenyt muhun. Ehkä siellä sitten viimeistään :D
En saa mitään kirjoitettua, joten adioooos ja see you later, alligator(s)!
 |
| Uutuuttaan kiiltävät kullanmurut mukaan <3 |
Helsinki-Vantaalle lähdetään kahdeksan maissa aamulla. Kyllä mua vähän jännittää mutten jotenkin usko tätä todeksi, niin että se ei oo vielä iskenyt muhun. Ehkä siellä sitten viimeistään :D
 |
| Cashit ja kakkoskamera. |
 |
| Travel plan ja Plan B |
terv. happy happy joy joy :----------)
ps. olen maailman surkein pakkaaja
ps. olen maailman surkein pakkaaja
10. heinäkuuta 2012
people say crazy things
1. Jos voisit olla julkkis päivän ajan, kuka olisit?
Olisin luultavasti Eva Longoria tai Oprah, koska ihailen heitä kumpaakin. Tai sitten olisi hauskaa olla mies, kuten Leonardo DiCaprio, ja nähdä miten hän kuluttaa päivänsä. Tosin, silloinhan minä kuluttaisin hänen päiviään joten siinä ei olisi mitään järkeä...
2. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Öööh... kameran, vettä, aurinkorasvaa, aurinkolasit, jonkun päähineen tai huivin (auringonpistos ei ole kivaa), veneen jolla pääsee pois? :)
3. Mitä tv-sarjoja seuraat?
Oih ja voih. NO. Niistä, joita nyt tulee telkkarista, voisin mainita ainakin Jälkiä jättämättä, Good Wife, Mercy sekä The Walking Dead :)
4. Sokeriset vai suolaiset herkut?
No kummatkin! Ihan sairaan vaikea päättää, koska molemmista tulee paha olo jos syö liikaa :D Kokemusta on. Nyt just voisin ottaa suolaiset.
5. Unelmamatkakohteesi?
Unelmakohde? Härregyyd, miten voisin valita yhden kun haluan käydä kaikkialla? Edelleen valkkaan tälleen tämänhetkisen fiiliksen pohjalta - Kanada.
6. Montaako kieltä osaat?
Riippuu siitä, mikä luetaan kielen osaamiseksi. Osaan montaa kieltä ja osaa niistä vain vähän :D Ne, joita osaan puhua hyvin ja luontevasti: englanti, ruotsi, saksa ja tietysti äidinkieleni. Tuntuu, että ranskasta olen unohtanut kaiken ja epsansaa osaan pikkuisen :)
7. Kerro jotain jostain harrastuksestasi.
Ei mulla oo harrastuksia... no onpas. Valokuvaaminen sai aika lailla uuden ulottuvuuden kun sain oman järjestelmäkameran, minkä ansiosta kuvien ottaminen helpottui (kyllä, vaikka se onkin iso ja painava) ja kuvanlaatu parani. Järkkärillä kuvaamisessa vaan on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin pokkarilla kuvaamisessa, ja mulla on vielä paljon opittavaa.
8. Mitä tekisit jos voittaisit miljoonan?
Vitsit mä rakastan näitä rahakysymyksiä. Antaisin perheenjäsenilleni sievoiset summat, tekisin ehkä matkan ja pistäisin loput säästöön.
9. Oletko tuhlaaja vai säästäjä (rahan suhteen)?
Edelliseen viitaten: säästäjä. Kitupiikki.
10. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Dubliniin, mutta sinnehän olen lähdössä lauantaina! Splendid!
11. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Kesä, lomat ylipäänsä, ystävät, hyvä ruoka, kun onnistun ottamaan jonkin mahtavan shotin, musiikki. Eläimet, kuten ystävän koira joka on ihan rakastunut muhun.
12. Minkä supervoiman haluaisit?
Oon miettinyt (mietin tätä aika usein) että se ois varmaan se, että osaisin lentää. Tai sitten se, että osaisin taikoa. Jos osaisin taikoa, ja jos se luetaan supervoimaksi, voisin taikoa itselleni muita supervoimia.
13. Jos saisit olla USA:n presidentti päivän ajan, mitä tekisit?
Kuka keksii näin vaikeita kysymyksiä?
14. Paras lomamuistosi?
Varmastikin se kesä, kun ajoimme siskon kanssa joka päivä uimaan ja kuuntelimme James Bluntia aina autossa. Sitä kesää en unohda koskaan <3
15. Ketkä kolme julkisuudenhenkilöä kutsuisit illalliselle kanssasi? Miksi juuri heidät?
Joitain komeita näyttelijöitä tietysti :D Leonardo DiCaprio, Colin Farrell ja vaikkapa Jensen Ackles.
16. Jos sinulla olisi aikakone, mihin vuoteen siirtäisit itsesi ja miksi?
Oi, mun lempikysymys. Olisin halunnut elää teollistumisen aikaan! Tosin jos tietäisin mitä nykyään tiedän, mua inhottaisi olla tietoinen kaikista ympäristösaasteista ja -haitoista, joita teollistuminen toi mukanaan.
17. Lempikaupunkisi?
Vaikea sanoa. Ei ainakaan mikään paikka Suomesta.
18. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Toivottavasti olen saanut toteuttaa unelmiani ja matkustella maailmalla, voisin opiskella rakastamaani alaa ja ehkä jos hyvin käy, mulla on oma asunto.
19. Minkätyyppisistä blogeista tykkäät?
Rakastan sisustusblogeja, mutta ne ovat aika massaa nykyään. On vaikea löytää sellaisia jotka eivät matki toisiaan, tai jotain tiettyä suuntaa orjallisesti. Rakastan kaikkia matkustus- ja ulkosuomalaisten blogeja.
Olisin luultavasti Eva Longoria tai Oprah, koska ihailen heitä kumpaakin. Tai sitten olisi hauskaa olla mies, kuten Leonardo DiCaprio, ja nähdä miten hän kuluttaa päivänsä. Tosin, silloinhan minä kuluttaisin hänen päiviään joten siinä ei olisi mitään järkeä...
2. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Öööh... kameran, vettä, aurinkorasvaa, aurinkolasit, jonkun päähineen tai huivin (auringonpistos ei ole kivaa), veneen jolla pääsee pois? :)
3. Mitä tv-sarjoja seuraat?
Oih ja voih. NO. Niistä, joita nyt tulee telkkarista, voisin mainita ainakin Jälkiä jättämättä, Good Wife, Mercy sekä The Walking Dead :)
4. Sokeriset vai suolaiset herkut?
No kummatkin! Ihan sairaan vaikea päättää, koska molemmista tulee paha olo jos syö liikaa :D Kokemusta on. Nyt just voisin ottaa suolaiset.
5. Unelmamatkakohteesi?
Unelmakohde? Härregyyd, miten voisin valita yhden kun haluan käydä kaikkialla? Edelleen valkkaan tälleen tämänhetkisen fiiliksen pohjalta - Kanada.
6. Montaako kieltä osaat?
Riippuu siitä, mikä luetaan kielen osaamiseksi. Osaan montaa kieltä ja osaa niistä vain vähän :D Ne, joita osaan puhua hyvin ja luontevasti: englanti, ruotsi, saksa ja tietysti äidinkieleni. Tuntuu, että ranskasta olen unohtanut kaiken ja epsansaa osaan pikkuisen :)
7. Kerro jotain jostain harrastuksestasi.
Ei mulla oo harrastuksia... no onpas. Valokuvaaminen sai aika lailla uuden ulottuvuuden kun sain oman järjestelmäkameran, minkä ansiosta kuvien ottaminen helpottui (kyllä, vaikka se onkin iso ja painava) ja kuvanlaatu parani. Järkkärillä kuvaamisessa vaan on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin pokkarilla kuvaamisessa, ja mulla on vielä paljon opittavaa.
8. Mitä tekisit jos voittaisit miljoonan?
Vitsit mä rakastan näitä rahakysymyksiä. Antaisin perheenjäsenilleni sievoiset summat, tekisin ehkä matkan ja pistäisin loput säästöön.
9. Oletko tuhlaaja vai säästäjä (rahan suhteen)?
Edelliseen viitaten: säästäjä. Kitupiikki.
10. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Dubliniin, mutta sinnehän olen lähdössä lauantaina! Splendid!
11. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Kesä, lomat ylipäänsä, ystävät, hyvä ruoka, kun onnistun ottamaan jonkin mahtavan shotin, musiikki. Eläimet, kuten ystävän koira joka on ihan rakastunut muhun.
12. Minkä supervoiman haluaisit?
Oon miettinyt (mietin tätä aika usein) että se ois varmaan se, että osaisin lentää. Tai sitten se, että osaisin taikoa. Jos osaisin taikoa, ja jos se luetaan supervoimaksi, voisin taikoa itselleni muita supervoimia.
13. Jos saisit olla USA:n presidentti päivän ajan, mitä tekisit?
Kuka keksii näin vaikeita kysymyksiä?
14. Paras lomamuistosi?
Varmastikin se kesä, kun ajoimme siskon kanssa joka päivä uimaan ja kuuntelimme James Bluntia aina autossa. Sitä kesää en unohda koskaan <3
15. Ketkä kolme julkisuudenhenkilöä kutsuisit illalliselle kanssasi? Miksi juuri heidät?
Joitain komeita näyttelijöitä tietysti :D Leonardo DiCaprio, Colin Farrell ja vaikkapa Jensen Ackles.
16. Jos sinulla olisi aikakone, mihin vuoteen siirtäisit itsesi ja miksi?
Oi, mun lempikysymys. Olisin halunnut elää teollistumisen aikaan! Tosin jos tietäisin mitä nykyään tiedän, mua inhottaisi olla tietoinen kaikista ympäristösaasteista ja -haitoista, joita teollistuminen toi mukanaan.
17. Lempikaupunkisi?
Vaikea sanoa. Ei ainakaan mikään paikka Suomesta.
18. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Toivottavasti olen saanut toteuttaa unelmiani ja matkustella maailmalla, voisin opiskella rakastamaani alaa ja ehkä jos hyvin käy, mulla on oma asunto.
19. Minkätyyppisistä blogeista tykkäät?
Rakastan sisustusblogeja, mutta ne ovat aika massaa nykyään. On vaikea löytää sellaisia jotka eivät matki toisiaan, tai jotain tiettyä suuntaa orjallisesti. Rakastan kaikkia matkustus- ja ulkosuomalaisten blogeja.
7. heinäkuuta 2012
don't run and hide the colours that make you dream
I haven't been everywhere but it's on my list.
Don't let your dreams be just dreams.
If your dreams don't scare you, they aren't big enough.
Not all those who wander are lost.
There is great meaning in life for those who are willing to journey.
Olisi ihanaa tuntea kuuluvansa jonnekin. Mutta musta tuntuu, että mä en kuulu ainakaan tänne. Haluan lähteä jonnekin tosi kauas, haluan etsiä oman paikkani ja nähdä maailmaa, eri maita ja kulttuureja. Mua ahdistaa ajatella, että lukion jälkeen menisin yliopistoon kuten kaikki muutkin ja eläisin peruselämänkaarimallin mukaan, ja että mun matkustelut jäisivät vain matkoiksi. Mä haluan asua ulkomailla, kokea kaiken itse ja nähdä millaista on asua toisaalla. Kaukana toisaalla.
Mä haluan myös oman upean talon ja tietysti mennä naimisiin ja saada lapsia. Mulla on toisinaan ihan kipeän kova kaipuu saada oma talo tai edes asunto, koska rakastan sisustamista ja suunnittelua, sisustuslehtiä, talolehtiä, pohjapiirustusten tekemistä ja etenkin Kannustaloja! Mutta talo ja sisustuskin on pelkkää materiaa, ymmärrän sen nyt. Se on materiaa eikä mulle jää siitä mitään kun täältä lähden. Sekin olisi musta kivaa, että mulla olisi jossakin koti ja matkustelisin ympäri maailmaa ja voisin aina palata siihen kotiini, mutta on rahanhaaskausta olla pitkiä aikoja poissa ja tulla sitten "kotiin" hetkeksi aikaa.
Mutta kun matkustan, mulle kertyy (elämän)kokemusta ja ymmärrystä ja opin itsestäni ja toisista, ja mikä tärkeintä, saan toteuttaa itseäni ja unelmiani. Saan enemmän irti elämää varten. Saan tehdä sitä, mitä rakastan ja saan itselleni sanoinkuvaamattoman paljon onnellisuutta ja elämänviisautta. Saan jotain, mitä en omasta talosta tai opiskelupaikasta saa. Mä haluan kyllä joskus sen talonkin, ja koulut ois kiva käydä vielä nuorena, ja lapsiakin haluan suht nuorena. In the meantime...
Koska elämä on lyhyt, ja koska kukaan ei voi tietää viimeistä päiväänsä, pitää toteuttaa unelmiaan. Miksi muuten meillä olisi unelmia, jos tarkoituksena ei ole toteuttaa niitä? Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi viimeinen, niin ettei mitään jää katumaan, murehtimaan tai harmittelemaan. Mua ärsyttävät ihmiset, jotka haaskaavat aikaansa tehden ei-mitään. Mua pelottaa, että mä en ehdi toteuttaa unelmiani. Se mua pelottaa. Mua pelottaa sanoa pelkojani ääneen. Mutta mulla on yksi johon voin luottaa: Jumala. Koska jollakin on jokin suunnitelma mullekin. Jokin tehtävä, jokin punainen lanka tässä matkassa.
Pelkäämällä ei elämästä tule mitään, on vain mentävä rohkeasti.
 |
| Kaikki kuvat: Weheartit |
3. heinäkuuta 2012
and this old world is a new world
Kuvia eilisen lenkkireitin varrelta.
Lukeminen ei oikein edisty, ehkä huomenna sitten... :) ENÄÄ ALLE KAKSI VIIKKOA DUBLINIIN!
30. kesäkuuta 2012
I've always felt the feeling we would die young
Mulla on päällä äidin iso, pehmeä, superlämmin huppari ja fiilistelen sadepäivää.
Kuuntelen uutta tuttavuutta Lalehia, jolla on mahtihyvää musiikkia.
Jopa biisi Some Die Young on surullisista sanoistaan huolimatta haikean kaunis.
Aika lohdullinenkin tavallaan.
Live Tomorrow sopii hyvin melankoliseen mielialaan.
28. kesäkuuta 2012
26. kesäkuuta 2012
17. kesäkuuta 2012
"book lovers never go to bed alone"
Sain inspiraation Jennin kirja-aiheisesta postauksesta kirjoittaa itsekin lukemisesta ja etenkin lapsuuden lempikirjoistani. Lapsuus on sinällään hauska käsite, sillä mikä määrittelee milloin lapsuus loppuu? Ajattelen tiettyjä kirjoja lapsuuden kirjoina, koska ne ovat sen verran lapsellisia etten niitä enää voisi lukea. Ulkoasu on myöskin lapsellinen, teksti isoa ja kirja harvinaisen lyhyt. Silloinhan ne olivat mulle tärkeää ja suurta maailmankirjallisuutta. Nykyään en oikein löydä itseäni kiinnostavia kirjoja, mistä lie johtuu. Ehkä siitä, etten löydä uudesta kirjastosta ylipäätään mitään. Kirjastossa käyminen on silti ihanaa, koska siellä on hiljaista. Mä en silti pystyisi työskentelemään paikassa jossa ainoat äänet ovat ilmastoinnin humina ja kirjojen sivujen lehteily, ehkä varausautomaatin piippaukset.
Mutta lukemista mä rakastan. Pidän kaikenlaisista kirjoista, mutta tosi monimutkainen kieli on rasittavaa luettavaa. En siis lue mitään venäläisiä kuuluja romaaneja, koska en halua keskittyä vain siihen, että saan tekstistä selvää. Venäläisissä romaaneissa on myös usein älytön määrä pitkiä, vaikeasti lausuttavia nimiä ja yhdellä ihmisellä saattaa olla monta nimeä, mikä on häkellyttävää. Sellaisissa romaaneissa yleensä on nimien lista alussa, kuten esimerkiksi Laila Hirvisaaren Sonja -romaaneissa. Ne ovat uskomattomia, upeita, henkeäsalpaavia teoksia. Suosittelen niitä jokaiselle. En muista mihin kirjaan pääsin Sonja -sarjassa, mutta sitten mä vaan lopetin sen kirjan lukemisen keskeltä ja unohdin sen. Pitäisi etsiä se kirja ja jatkaa, sillä sarja oli koskettava ja hyvin kirjoitettu, ja hämmästellen osasin yhä uudelleen samaistua ruhtinatar Sonjaan. Mikä ihana paikka elää, muuten - Belaja Roza.
Lapsena mun lempilukemista olivat Neiti Etsivät, Nummelan ponitalli -kirjat sekä Mysteerikerhosta kertovat kirjat. Pakko tunnustaa, että voin yhä hakea kirjastosta jonkun Mysteerikerho -kirjan ja lukea sen, sillä musta ne ovat nerokkaasti ja hyvin kirjoitettu, eivätkä lapsellisia lainkaan, ja musta on ihana muistella, mitä luin lapsena. Kirjoja on aika monta, yli kaksikymmentä, ja olen lukenut ne kaikki useaan otteeseen. Mun ehdoton lemppari-Mystery Club -kirja on Myrkkyä! Muita kirjoja en osaa mitenkään arvottaa paremmuusjärjestykseen, sillä rakastan niitä kaikkia.
Olen myös kahlannut läpi kaikki Neiti Etsivät, ja pakko mainita miten paljon mua ärsytti Paulan ja Nedin suhde, ihan oikeasti! :D Kaikki oli hirveän siveellistä, ne eivät varmaan koskaan edes pussanneet! Halailivat vain. Muistan yhtä kirjaa lukiessani ihmetelleeni, mitä hakkailla tarkoittaa. Ihmettelin, että miksi kirjassa koko ajan hakataan jotakuta, etenkin kun sarja muuten on niin neutraali kuvauksissaan. No, myöhemmin sekin selvisi sivistyssanakirjan avulla.
Nummelan ponitalli -sarja oli ihan mieletön mun mielestä! Kaikenlaisia mysteerejä ja juonia sarjassa riitti, ja olin ihan heppahullu siihen aikaan muutenkin. Olin katkera, kun äiti ei päästänyt mua ratsastustunneille. Se olisi ehkä estänyt mua tulemasta pelokkaaksi isojen eläinten suhteen - pelkään nykyään isoja koiriakin. En tiedä mistä se johtuu, mutta jos tapaan jonkun ison koiran kuten ison labbiksen tai tanskandoggin - härregyyd! - menen vähän paniikkiin. Etenkin, jos koira on hieman villimpi ja tykkää hyppiä tai syöksyillä päin, olen ihan paniikissa. En tosiaan tiedä, mistä se johtuu. Saman isojen eläinten kategoriaan menevät siis myös hevoset.
Mun ylivoimainen suosikkini näistä Nummela -kirjoista on Ponilahdella tapahtuu, jota rakastin ihan älyttömästi. Assosioin kirjaan aina ja ikuisesti myrskyn ja mustikkasopan. Ja toisin päin, muistikkasopasta tulee aina mieleen se kirja. Mä yritin pienenä hirveästi kirjoittaa hevosaiheisia tarinoita, mutta en tiennyt hevosista juuri mitään joten se oli vaikeaa. Mulla - lue: siskolla - oli kaikenlaisia hevoskirjoja ja niistä yritin sitten opetella asioita jotta osaisin kirjoittaa. Pohdin joskus kuumeisesti, mitä tarkoittaa vasen tai oikea laukka. En edelleenkään tiedä.
Ihan oma luokkansa on Replica -sarja, anyone? Se kertoo kloonityttö Amysta, joka saa tietää totuuden alkuperästään. Hän on yksi kolmestatoista kloonista jotka kehitettiin laboratoriossa täydellisistä geeneistä. Kirjoissa oli menoa ja jotkut olivat aika pelottaviakin. Pidin eniten Paratiisisaaresta, ja yritin monesti matkia sitä tarinoissani. Musta oli siistiä, että kaikki kloonit asuivat saarella Selviytyjät-tyyliin. Amyn sukunimi Candler häiritsi mua aina, candlehän tarkoittaa kynttilää.
Mysteerikerhon kirjat ovat säilyneet mun lemppareina, vaikka luenkin vähän aikuismaisempia kirjoja nykyään. Onko sillä silti väliä, millaisia kirjoja lukee? Ne ovat silti hyviä. Yksi koskettavimmista kirjoista on P.S. Rakastan sinua, jonka hersyvä huumori saa mut aina nauramaan ääneen! Luen sitä tällä hetkellä noin sadatta kertaa, huolimatta siitä että samaan aikaan luen syksyn kirjoituksiin vajaata kahtakymmentä kirjaa. Mulla on silti aikaa lukea proosaakin. Toinen hyvä kirja on Vihollinen vai liittolainen, jonka olen senkin lukenut monen monta kertaa. Se on edelleen hyvä, ja rakastan etenkin kuvauksia Leyan talosta.
Sain yläasteella ahkerasta kirjastossa käymisestäni lahjaksi Unienvaihtaja -nimisen kirjan, joka on niin uskomaton etten osaa sanoin kuvailla. Se pitää lukea ja kokea, pitää omakohtaisesti tuntea kirjan taianomaisuus, että voi ymmärtää. Mä pidän kaikista dekkareista ja murharomaaneista, etenkin ruotsalaisen Anna Janssonin Maria Wern -kirjoista. Niitä tulee tv:stäkin silloin tällöin minisarjoina. Paras niistä on Hylynryöstäjä, jota lukiessani pelkäsin niin etten ole koskaan ennen pelännyt. Edelleen, vaikka olen lukenut sen jo muutaman kerran, mua pelottaa. Kamala yhdistelmä - saari, jolta ei ole poispääsyä, kännyköiden puute ja murhaaja naisjoukon keskuudessa. Ihan hirveän pelottava kirja.
Dekkareihin lukeutuvat myös kaikki Ilkka Remeksen kirjat, joista paras on varmaankin aikuistenromaani 6/12. Fantasiasta en pidä, enkä ole koskaan lukenut Harry Pottereita tai Taru sormusten herrasta.
Mutta kaikkien aikojen parhaimpana kirjana pidän edelleen Joanne Harrisin romaania Kesäviiniä, joka saa mut aina itkemään, koska muistan sen lapsuudesta. Sisko luki sitä ääneen mulle eräänä kesänä, ja mua pelotti hurjasti kun Jay kohtasi ne ilkeät pojat Aliperällä. Pog Hill Lane ja niin edespäin<3 Harrisin kaikissa kirjoissa pienenä punaisena lankana kulkee taikausko, ja musta se on valloittavaa. Rakastan Kesäviiniä, ja on vaikea sanoa miksi rakastankin niin paljon, ja miksi se aina liikuttaa mua. Se on yksi mun elämäni tärkeimmistä kirjoista.
Sitten sarjakuvista - rakastan Tinttiä! Olin onneni kukkuloilla, kun pääsin elokuviin katsomaan Tintti ja yksisarvisen salaisuus <3 Tintit vaan ovat niin hyviä.
Lukeminen on ihana harrastus. Se vaatii ehkä hyvän mielikuvituksen, sillä lukiessa pitää uppoutua tarinaan niin että kokee olevansa tapahtumien keskiössä ja tietää, miltä ihmiset ja paikat näyttävät. Toisinaan on inhottavaa katsoa kirjoista tehtyjä leffoja, sillä ne eroavat niin paljon alkuperäisestä juonellisesti ja myös siltä osin, miltä näyttelijät ja paikat näyttävät. Joskus kaikki taas osuu nappiin.
Muumipappahan sanoi, että aikuistumisen kannalta tärkeintä on lukea paljon hyviä kirjoja. Well, he was right. Musta hyvät kirjat opettavat ymmärrystä, ne opettavat maailmasta. Huolimatta yliluonnollisista juonistaan ne ovat silti aina opettavaisia. Joka tarinassahan on opetus, vai mitä?
Joskus kun olen rikkaampi ja mulla on oma talo, ostan kaikki ne kirjat joita luin lapsuudessa, laitan kirjahyllyyn ja annan ne omille lapsilleni luettavaksi. Ja saatanpa lukea niitä itse eläkeikäisenä. Sanoihan Oscar Wildekin: "If one cannot enjoy reading a book over and over again, there is no use in reading it at all.", tai Ernest Hemingway: "There is no friend as loyal as a book."
Mutta lukemista mä rakastan. Pidän kaikenlaisista kirjoista, mutta tosi monimutkainen kieli on rasittavaa luettavaa. En siis lue mitään venäläisiä kuuluja romaaneja, koska en halua keskittyä vain siihen, että saan tekstistä selvää. Venäläisissä romaaneissa on myös usein älytön määrä pitkiä, vaikeasti lausuttavia nimiä ja yhdellä ihmisellä saattaa olla monta nimeä, mikä on häkellyttävää. Sellaisissa romaaneissa yleensä on nimien lista alussa, kuten esimerkiksi Laila Hirvisaaren Sonja -romaaneissa. Ne ovat uskomattomia, upeita, henkeäsalpaavia teoksia. Suosittelen niitä jokaiselle. En muista mihin kirjaan pääsin Sonja -sarjassa, mutta sitten mä vaan lopetin sen kirjan lukemisen keskeltä ja unohdin sen. Pitäisi etsiä se kirja ja jatkaa, sillä sarja oli koskettava ja hyvin kirjoitettu, ja hämmästellen osasin yhä uudelleen samaistua ruhtinatar Sonjaan. Mikä ihana paikka elää, muuten - Belaja Roza.
Lapsena mun lempilukemista olivat Neiti Etsivät, Nummelan ponitalli -kirjat sekä Mysteerikerhosta kertovat kirjat. Pakko tunnustaa, että voin yhä hakea kirjastosta jonkun Mysteerikerho -kirjan ja lukea sen, sillä musta ne ovat nerokkaasti ja hyvin kirjoitettu, eivätkä lapsellisia lainkaan, ja musta on ihana muistella, mitä luin lapsena. Kirjoja on aika monta, yli kaksikymmentä, ja olen lukenut ne kaikki useaan otteeseen. Mun ehdoton lemppari-Mystery Club -kirja on Myrkkyä! Muita kirjoja en osaa mitenkään arvottaa paremmuusjärjestykseen, sillä rakastan niitä kaikkia.
Olen myös kahlannut läpi kaikki Neiti Etsivät, ja pakko mainita miten paljon mua ärsytti Paulan ja Nedin suhde, ihan oikeasti! :D Kaikki oli hirveän siveellistä, ne eivät varmaan koskaan edes pussanneet! Halailivat vain. Muistan yhtä kirjaa lukiessani ihmetelleeni, mitä hakkailla tarkoittaa. Ihmettelin, että miksi kirjassa koko ajan hakataan jotakuta, etenkin kun sarja muuten on niin neutraali kuvauksissaan. No, myöhemmin sekin selvisi sivistyssanakirjan avulla.
Nummelan ponitalli -sarja oli ihan mieletön mun mielestä! Kaikenlaisia mysteerejä ja juonia sarjassa riitti, ja olin ihan heppahullu siihen aikaan muutenkin. Olin katkera, kun äiti ei päästänyt mua ratsastustunneille. Se olisi ehkä estänyt mua tulemasta pelokkaaksi isojen eläinten suhteen - pelkään nykyään isoja koiriakin. En tiedä mistä se johtuu, mutta jos tapaan jonkun ison koiran kuten ison labbiksen tai tanskandoggin - härregyyd! - menen vähän paniikkiin. Etenkin, jos koira on hieman villimpi ja tykkää hyppiä tai syöksyillä päin, olen ihan paniikissa. En tosiaan tiedä, mistä se johtuu. Saman isojen eläinten kategoriaan menevät siis myös hevoset.
Mun ylivoimainen suosikkini näistä Nummela -kirjoista on Ponilahdella tapahtuu, jota rakastin ihan älyttömästi. Assosioin kirjaan aina ja ikuisesti myrskyn ja mustikkasopan. Ja toisin päin, muistikkasopasta tulee aina mieleen se kirja. Mä yritin pienenä hirveästi kirjoittaa hevosaiheisia tarinoita, mutta en tiennyt hevosista juuri mitään joten se oli vaikeaa. Mulla - lue: siskolla - oli kaikenlaisia hevoskirjoja ja niistä yritin sitten opetella asioita jotta osaisin kirjoittaa. Pohdin joskus kuumeisesti, mitä tarkoittaa vasen tai oikea laukka. En edelleenkään tiedä.
Ihan oma luokkansa on Replica -sarja, anyone? Se kertoo kloonityttö Amysta, joka saa tietää totuuden alkuperästään. Hän on yksi kolmestatoista kloonista jotka kehitettiin laboratoriossa täydellisistä geeneistä. Kirjoissa oli menoa ja jotkut olivat aika pelottaviakin. Pidin eniten Paratiisisaaresta, ja yritin monesti matkia sitä tarinoissani. Musta oli siistiä, että kaikki kloonit asuivat saarella Selviytyjät-tyyliin. Amyn sukunimi Candler häiritsi mua aina, candlehän tarkoittaa kynttilää.
Mysteerikerhon kirjat ovat säilyneet mun lemppareina, vaikka luenkin vähän aikuismaisempia kirjoja nykyään. Onko sillä silti väliä, millaisia kirjoja lukee? Ne ovat silti hyviä. Yksi koskettavimmista kirjoista on P.S. Rakastan sinua, jonka hersyvä huumori saa mut aina nauramaan ääneen! Luen sitä tällä hetkellä noin sadatta kertaa, huolimatta siitä että samaan aikaan luen syksyn kirjoituksiin vajaata kahtakymmentä kirjaa. Mulla on silti aikaa lukea proosaakin. Toinen hyvä kirja on Vihollinen vai liittolainen, jonka olen senkin lukenut monen monta kertaa. Se on edelleen hyvä, ja rakastan etenkin kuvauksia Leyan talosta.
Sain yläasteella ahkerasta kirjastossa käymisestäni lahjaksi Unienvaihtaja -nimisen kirjan, joka on niin uskomaton etten osaa sanoin kuvailla. Se pitää lukea ja kokea, pitää omakohtaisesti tuntea kirjan taianomaisuus, että voi ymmärtää. Mä pidän kaikista dekkareista ja murharomaaneista, etenkin ruotsalaisen Anna Janssonin Maria Wern -kirjoista. Niitä tulee tv:stäkin silloin tällöin minisarjoina. Paras niistä on Hylynryöstäjä, jota lukiessani pelkäsin niin etten ole koskaan ennen pelännyt. Edelleen, vaikka olen lukenut sen jo muutaman kerran, mua pelottaa. Kamala yhdistelmä - saari, jolta ei ole poispääsyä, kännyköiden puute ja murhaaja naisjoukon keskuudessa. Ihan hirveän pelottava kirja.
Dekkareihin lukeutuvat myös kaikki Ilkka Remeksen kirjat, joista paras on varmaankin aikuistenromaani 6/12. Fantasiasta en pidä, enkä ole koskaan lukenut Harry Pottereita tai Taru sormusten herrasta.
Mutta kaikkien aikojen parhaimpana kirjana pidän edelleen Joanne Harrisin romaania Kesäviiniä, joka saa mut aina itkemään, koska muistan sen lapsuudesta. Sisko luki sitä ääneen mulle eräänä kesänä, ja mua pelotti hurjasti kun Jay kohtasi ne ilkeät pojat Aliperällä. Pog Hill Lane ja niin edespäin<3 Harrisin kaikissa kirjoissa pienenä punaisena lankana kulkee taikausko, ja musta se on valloittavaa. Rakastan Kesäviiniä, ja on vaikea sanoa miksi rakastankin niin paljon, ja miksi se aina liikuttaa mua. Se on yksi mun elämäni tärkeimmistä kirjoista.
Sitten sarjakuvista - rakastan Tinttiä! Olin onneni kukkuloilla, kun pääsin elokuviin katsomaan Tintti ja yksisarvisen salaisuus <3 Tintit vaan ovat niin hyviä.
Lukeminen on ihana harrastus. Se vaatii ehkä hyvän mielikuvituksen, sillä lukiessa pitää uppoutua tarinaan niin että kokee olevansa tapahtumien keskiössä ja tietää, miltä ihmiset ja paikat näyttävät. Toisinaan on inhottavaa katsoa kirjoista tehtyjä leffoja, sillä ne eroavat niin paljon alkuperäisestä juonellisesti ja myös siltä osin, miltä näyttelijät ja paikat näyttävät. Joskus kaikki taas osuu nappiin.
Muumipappahan sanoi, että aikuistumisen kannalta tärkeintä on lukea paljon hyviä kirjoja. Well, he was right. Musta hyvät kirjat opettavat ymmärrystä, ne opettavat maailmasta. Huolimatta yliluonnollisista juonistaan ne ovat silti aina opettavaisia. Joka tarinassahan on opetus, vai mitä?
Joskus kun olen rikkaampi ja mulla on oma talo, ostan kaikki ne kirjat joita luin lapsuudessa, laitan kirjahyllyyn ja annan ne omille lapsilleni luettavaksi. Ja saatanpa lukea niitä itse eläkeikäisenä. Sanoihan Oscar Wildekin: "If one cannot enjoy reading a book over and over again, there is no use in reading it at all.", tai Ernest Hemingway: "There is no friend as loyal as a book."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)