those were the best days of my life

Mommyyy, it's oveeeer!

Olo oli hassun kummallinen, kun vihoviimeisen lukiotunnin jälkeen luokan ovi meni takanani kiinni. Toisaalta surullinen, toisaalta ällistynyt, toisaalta helpottunut ja onnellinen. Surullinen siksi, että voisin käydä lukiota koko loppuelämäni. Mun lukio on ollut niin upea ja hyvä paikka, meillä on ollut taitavia ja omasta aineestaan intohimoisia opettajia. Suurin osa heistä jää varmasti mun mieleeni kannustajina ja hyvinä tyyppeinä. Olen tavannut uskomattomia ihmisiä ja ystävystynyt ja oppinut tuntemaan vanhatkin kaverini aivan uudella tavalla.
Ällistynyt siitä, miten aika on vain kulunut itsestään ja niin ikuisuudelta tuntuneet kolme vuotta ovatkin kuluneet silmänräpäyksessä. Aivan kuin heräisin nyt unesta, jota olen kolmen viime vuoden aikana nukkunut. Ällistynyt siitä, että maailma ei muutu vaikka suljin sen äidinkielen luokan oven takanani, sinne tulevat uudet oppilaat ja samat vanhat ykköset ja kakkoset. Se luokka ei jää minua kaipaamaan. Ällistynyt siitä, että nämä viime päivätkin tulivat päätökseensä ja että panikointi koulun loppumisesta loppui nyt - koulu loppui.
Onnellinen siksi, että olen kokenut kaikkea niin hienoa näiden vuosien aikana ja ollut tosi onnellinen. Helpottunut, koska taival on vihdoin tullut päätökseen.

Vau. Nämä kolme vuotta ovat kiistatta olleet tähänastisen elämäni parhaita. Pakko myöntää, että tulevaisuus pelottaa, koska se on niin auki ja kaikki on niin uutta. Mikään ei ole enää ennallaan. Nyt mun ja kaikkien muidenkin on pakko oikeasti aikuistua ja itsenäistyä ja ottaa vastuu. Perheen ja vanhempien tuki tuskin koskaan katoaa, mutta mä olen silti maailmassa yksin. Vähän pelottavaa, miten suuri vastuu se on - vastuu itsestä. Toivottavasti ei tule tehtyä vääriä ratkaisuja.

Lukio on antanut mulle niin paljon, oon tosi kiitollinen. Myönnän, että toivoin jopa että joutuisin suorittamaan lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, että saisin olla täällä vielä. Silti on mukavaa että tää loppuu, lukio on ollut raskasta vaikka en töitä ole joutunutkaan tekemään enempää kuin yläasteella. Nyt ne huokailut ja koeviikon manaamiset ja tunnilla torkkumiset ja kelloon vilkuilu loppuvat, once and for all.


Huomenna palaan edelleen pulpettiin koeviikon alkaessa, osallistun opettajan ehdottamaan ruotsin abikirjoituskilpailuun. Sillä tavalla lähtö ei tunnu ikuiselta. Tulen vielä muutaman kerran istumaan liikuntasalin kylmyydessä, tällä kertaa toivottavasti kaulahuivin kanssa, kirjoittamassa muutamaa ylioppilaskoetta. Sitten sekin loppuu, tulee kevätjuhla ja valkoinen lakki. Sitten se loppuu.

keihäänkärjenkin löysin ja hävitin

Viime aikoina on tullut paljon uutta musiikkia ja paljon comebackeja.

Samuli Putro teki paluun omalla nimellään ja olen siitä tosi iloinen. Zen Cafe on aina ollut yksi mun lempibändeistä.

Nyt myös Anssi Kela ja J. Karjalainen ovat julkaisseet uuden albumin. Anssi Kelan biisin kuulin vähän ohimennen. En osaa sanoa pidänkö siitä. Täytyy kuunnella se uudelleen paremmalla ajalla eikä minään suttuisena Youtube-versiona.

J. Karjalaisen Mennyt mies -biisin kanssa kävi samalla tavalla kuin yleensä tosi hyvien biisien kanssa mulla. Aluksi en yhtään pitänyt siitä mutta nyt olen kuunnellut sitä nonstoppina, se on ihan mielettömän hyvä! Lyriikat ovat nerokkaat.

Disco Ensemblesta en tiedä yhtään mitään, mutta kuulin niiden uuden biisin Second Soul ja rakastuin heti. Disco Ensemblen laulajalla on seksikäs ääni.

Me katsottiin eilen Barack Obaman virkaanastujaiset ja myös paraati Washingtonista. Vitsit, mä ihailen Obamaa! Miten jollakulla voi olla niin hyvät puheenlahjat ja niin miellyttävät kasvot, että joka kerta alkaa hymyilyttää? Siinä on sellainen mies, jolla on oikeasti järkeä ja älykkyyttä.

Runoilija Richard Blanco luki tilaisuudessa upean, koskettavan, kauniin runonsa One Today ja mä rupesin itkemään.

Ja mietin, mitäköhän Kelly Clarksonin vanhemmat ajattelivat siitä, että heidän tyttärensä laulaa presidentin virkaanastujaisissa?

Huikeaa.

tämä sääntö kolmas jo on

Vielä tämän jakson alussa ennen joulua lukion loppuminen tuntui hirveän surulliselta ja sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ajatellessani kaikkea tuttua ja turvallista, jonka tulen jättämään taakseni. Edessä olevat uudet asiat pelottivat. Heittäytyminen pelotti.

Nyt viimeinen jakso on miltei lopussa, koeviikko alkaa tämän kuun 30. päivä ja sen jälkeen on enää potkiaiset, penkkarit ja LAKKIAISET. Että mua jännittää jo etukäteen kaikki se lakkiaispäivän tälläytyneenä patsastelu, ja korkokengät! Ja se lavalle nouseminen. Mun tuurilla kompastun johonkin portaaseen ja lennän naamalleni.

Kuulin radiosta iloisia uutisia, Anssi Kela julkaisee tänään uuden albumin! En malta odottaa, että kuulen sen. Ihan kuin Nummelasta olisi ikuisuus... Ja hei, J. Karjalainenkin on kirjoitellut uutta mysiikkiä!

Mua ärsytti tänään se, miten jotkut juontajat radiossa puhuivat Anna Puun kappaleesta Säännöt rakkaudelle. Heidän mielestään kappaleessa lauletaan pettämisestä. Siinä lauletaan rakkaudesta! Ei pettämisestä! Se on yks mun lempparibiiseistä, se on koskettava ja kaunis.

Tässä joku aamu kuulin Jaajoa Suomipopilta ekaa kertaa ikinä, ja oli kyllä hauska! Oon miettinyt, että mistä se Jaajo-kohu oikein johtuu. No olihan se hyvä juontaja :)

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät tulevat kirjoitukset stressaa. STRESSAA JA PALJON. Uskonto eniten, oon selaillut vanhoja yo-tehtäviä suuret kysymysmerkit mielessäni. Esim. Vanhan Testamentin viisauskirjallisuus? Anteeks mitäää. Äidinkieli ei sinänsä pelota, koska rakastan esseiden kirjoittamista, mutta multa unohtuu aina jotain olennaista mun esseistä.

Ajattelin nyt vähän fiilistellä Nummelaa.

joey doesn't share food

Me and Joey from the tv series Friends are very much alike when this matter in concerned...

Mä ja Frendien Joey ollaan tässä suhteessa samanlaisia...:

lennetään kitaralla Texasin taivaan alla

Aamuinen matalalla paistava aurinko oikein houkutteli kuvaamaan kahdeksanasteiseen pakkaseen.

Aamuisin ja iltaisin on tosi hyvä kuvata, koska aurinko on silloin otollisessa asemassa. Luvassa paljon lumisia huurteisia kuvia.

Kuvat kannattaa klikata auki isommiksi.

Lumi kimmelsi ihanan kauniisti kuuraisilla oksilla.

science of babies

Vähän aikaa sitten Foxilta tuli tosi hyvä National Geographicin dokkari nimeltä Vauvatiedettä. Se oli ihan uskomaton! Mä kun tykkään vauvoista ja lapsista, niin se oli mulle kivaa katseltavaa. Kaikki ne asiat mitä siinä esitettiin olivat ihan uskomattomia. Ne kuulostavat ehkä pikkujutuilta, mutta musta se oli jotain aivan käsittämätöntä. Ihmisen biologian kurssin käyneenä tiedän myös miten älyttömän pienestä on kiinni että nainen voi edes tulla raskaaksi. Dokkarissa näytettiin muun muassa, miten vauvan pitää synnytyskanavassa kääntyä jotta se pääsee ulos.

Yksi asioista, mikä hätkähdytti, oli se miten ihmisvauvoja verrattiin apinavauvoihin. Kun vauva pelästyy, se levittää kätensä ja jalkansa - kuten apinavauvakin, jos se vaikka sattuu putoamaan puusta. Tällöin se saa otettua kiinni jostakin oksasta eikä putoa maahan asti. Ja kun vauvan kämmeneen koskettaa, seurauksena on tiukka ote aivan kuten apinavauvoillakin, joiden pitää tiukasti takertua äitiapinan karvoihin kiinni jotta se pysyy äidin selässä. Näitä esimerkkejä oli muitakin, mutta en nyt jaksa muistaa niitä. Tämä on musta tosi mielenkiintoista. Ihmisen ja simpanssin dna:n erokin on aivan järkyttävän pieni, joku muutama prosentti.

Vauva näkee syntyessään vain 30 senttimetrin päähän, mikä on juuri se etäisyys, missä äidin kasvot ovat kun hän imettää vauvaa. Viikon vanhalla lapsella on kävelemisrefleksi, mutta se häviää kuuden viikon ikään mentäessä. Tällöin vauvan jäsenet ovat jo niin painavia, ettei se jaksa nostaa jalkojaan. Mutta vedessä saman vauvan refleksi palaa, koska vesi kannattaa ja jalkojen nostelu on kevyempää.

Ja se on myös uskomatonta, miten ihmislapsi on syntyessään täysin avuton verrattuna muihin eläimiin, mutta siitä kasvaa yksi älykkäimmän lajin edustajista. Se on ihmeellistä.

kuuhulluus

Canon EOS 500D, EF 75-300mm

I'm on my way so don't close that gate

Joka kerta kun mä ajattelen Suomen tai koko maailman taloudellista tilannetta, mua alkaa ahdistaa aivan älyttömästi. En tiedä onko se ihan normaalia ottaa asiat niin raskaasti. Mä näen tulevaisuuden Suomessa todella huonona ja pelkään sitä. Viimeinen naula arkkuun tuli tänä aamuna, kun kuulin että jokainen yli 18-vuotias on velvoitettu maksamaan Yle-veroa. Siis uskomatonta. Mua se ei onneksi koske sillä olen opiskelija eikä mulle ole muita tuloja kuin mahdolliset kesätyötulot. Mutta ihan tosi! Eikö se riitä, että yksi kotitalous maksaa? Ei, jokainen taloudessa asuva tienaava täysi-ikäinen. Mä melkein huusin ääneen kun kuulin sen uutisen.

Musta Suomessa tehdään niin idioottimaisia ratkaisuja ja kaikki ajetaan alas. Suomeen jääminen ei ole mitenkään houkutteleva vaihtoehto mulle enää. Surullista. Ja se STX:n telakkajuttu. Well handled!

Toisaalta musta tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista koska olen kuitenkin niin nuori ja tuskin ymmärrän politiikkaa tarpeeksi, mutta kyllä mä hitto soikoon tiedän miltä musta itsestäni tuntuu! Ahdistaa, ahdistaa joka kerta kun ajattelen tätä asiaa. Luin jostain jonkin tutkimuksen että suomalaisnuoret näkevät tulevaisuuden epävarmana ja mä mietin silloin itsekseni että yhdyn tähän kyllä hiljaa itse mielessäni.... nyt voin sanoa sen ääneen. Mulle jotenkin tuli mitta niin täyteen. Toivottavasti auttaa vähän mun tuntoihini että kirjoitan sen tänne. Yleensä se helpottaa, kun saa asian sanottua. Mulla on tapana miettiä kaikkia asioita yksin ja padota niitä sisälleni. Tietyistä asioista en puhu koskaan ystäville tai kenellekään. En esimerkiksi koskaan puhu kenellekään peloistani enkä yleensä mistään ahdistuksen tunteista, sellaisista isommista kuten tämä. Mietin niitä vain yksin pienessä päässäni päätymättä koskaan mihinkään ratkaisuun. Kaikki vain ahdistaa.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Eilen juteltiin Englannin-vieraan kanssa yhteen yöllä kunnes hän lopulta joutui lähtemään kotiin. Parannettiin maailma ja pohdittiin syntyjä syviä. Mun haluni lähteä au pairiksi vain vahvistui. Kirjoittelin joku päivä kunnon liudan au pair -hakemuksia. Keep your fingers crossed.

Noustessani portaita yläkertaan mulla soi päässä Lana del Reyn biisi, jossa lauletaan jotenkin sopivasti

come on, let's ride

we can escape to the great sunshine

I know your wife and she wouldn't mind

we made it out to the other side

we made it out to the other side

we made it out to the other side...

ja joka kerta kuunnellessani tätä biisiä ajattelen lähtemistä.

P.S. Kyllä tuntuu joulu ihanalta kun ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen näin rakkaan ystävän joka on au pairina Englannissa! ♥

Ikävä on ollut kova.

joulu on jo ovella....

1. Do you start your Christmas shopping early or wait until the last minute?
Joka vuosi menee myöhempään, surullista kyllä.

2. If you could be in any Christmas movie what would it be?
En ole nähnyt niin monia joululeffoja että voisin vastata tähän nopeasti... Ei tule mitään mieleen. Ehdotuksia otetaan vastaan!

3. Which do you like better: Christmas Eve or Christmas Day?
Jouluaatto ehdottomasti, se on suomalaisessa kulttuurissa niin vahvasti juhlittu päivä että ihmettelisinpä jos joku pitäisi enemmän joulupäivästä. Joulupäivänä tosin on aina yömessu jota mä rakastan!

4. When does your family put up your Christmas tree and who decorates it?
Musta aika aikaisin me laitetaan kuusi verrattuna toisiin. Kaikki saa osallistua, no isä ei varmaan sitä ole koskaan koristellut mutta kyllä mulle edelleen on tärkeää että saan olla mukana koristelemassa :D Lapsena se oli ihan ehdoton juttu että olin mukana koristelemassa.

5. White lights or colored lights?
Kirkkaat tietysti. Ne ovat kaikkein kauneimmat ja tunnelmallisimmat.

6. Are you guilty of peeking at your presents or do you like the surprise?
Noup. Lapsena sitä tuli tehtyä ja jälkeenpäin oli surkea olo kun näki että onko itselle luvassa pehmeitä vai kovia paketteja :D En tykkää kurkistella etukäteen, näin viisastuneena.

7. Would you rather live in a gingerbread house or in Santa's Workshop?
Piparkakkutalosta tulee jotenkin mieleen Hannu ja Kerttu, niin mieluummin Joulupukin pajalla kiitos.

8. Tell us your Christmas Eve traditions!
Kahdeltatoista katsotaan aina joulurauhan julistus, sitten syödään kinkut ja muut jouluruoat, neljältä menen siskon kanssa joulukirkkoon ja illalla syödään puuroa ja avataan lahjat. Kuulemma normaalit ihmiset syövät päivällä puuroa ja illalla kunnon ruokaa, mutta me ollaan monessa suhteessa erilaisia :D Musta onkin ihanaa, että ihmisillä on monenlaisia erilaisia jouluperinteitä.

9. If you could be under the mistletoe with anyone who would it be?
Anyone? Oh my, voisin ehkä olla John Mayerin tai Kings Of Leonin laulajan kanssa mistelinoksan alla ;)

10. What tops your tree?
Tähti tietysti!

11. Have you ever gone Christmas caroling?
Indeed, tänä vuonna ensimmäistä kertaa - toivottavasti en viimeistä ;)

12. Do you countdown to Christmas? If so, how many days are left?
Kyllähän sitä tulee laskeskeltua. Kaksi yötä, bloody hell.

13. What are some foods and treats you can count on having every holiday season?
Kinkku, lanttulaatikko, maksalaatikko (ei tosin mun tulevan perheeni joulupöydässä, NEVER), rosolli, italiansalaatti, perunat ja kastike, jonkinlaista kalaa, riisipuuro ja luumu/rusinakiisseli, piparit, joulutortut....

14. How has Christmas kept its magic for you as you've grown older?
No se lapsekas joulun odotus on ehkä laantunut, eikä lahjojen saaminen ole enää se pääjuttu. Voisin joskus viettää täysin lahjatonta joulua. Musta on kivempaa antaa kuin saada. Sitä paitsi en mä tarvitse useinkaan hirveesti mitään erityistä, niin kuin oikeasti tarvitse. Joulun pääasia on tullut selkeämmäksi, eihän sitä lapsena tajunnut että juhlitaan meidän Vapahtajamme syntymää. Ei silloin oikeasti edes tajunnut mitä se tarkoittaa...

Tänä aamuna herätessäni näin tämän kauniin taivaan, ja totesin
että maailmanloppu ei tullut,
mutta uusi aika on todella alkanut.